sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Pikkuruiset piparkakkutalot


Anoppi näki tällaisia ihania pikkumökkejä myyjäisissä ja pakkohan näitä oli minunkin kokeilla. Hauska ja jouluinen pikkuvieminen. Palaset on liitetty toisiinsa sokerivesikuorrutuksella. 


Tehtailin näitä naapureille ja lapsiperhetutuille. Mökkisaldo jäi vaan odotettua pienemmäksi, kun ainekset olivat niin herkullisia, että katosivat parempiin suihin. 


Kolme yötä jouluun! Jee! 

Mari *<|=o)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Virkattu neliökori


Suunnittelin ostavani joululehtiä, joiden pariin olisi ihana uppoutua iltaisin suunnittelemaan askarteluja ja jouluruokia. Vanhoja lehtipinoja selatessani löysin vuosien varrelta kertyneitä joululehtiä ison kasan ja niiden sisältö vaikutti tarpeeksi tuoreelta, joten päätin, että uusia joululehtiä ei tänä vuonna ostella. Tarvitsin lehdille kuitenkin kivan säilytyskorin, joten oli tarpeen virkata uusi kori. Taas.


Lehtikori syntyi nelikulmion mallisesta pohjasta ja sen ympäri virkatuista kahvallisista reunoista. Reuna on viimeistelty piilosilmukkakerroksella. Korissa on käytetty kolmea eriväristä kudetta; valkoista, harmaata ja harmaa-valkoraidallista. Ja kun kuvia piti ottaa tätä postausta varten, unohdin laittaa ne joululehdet sinne koriin, mutta toimiipa tuo säilytin ilman niitäkin. :)

Mukavia hetkiä kaikille joululehtien ja -kirjojen parissa - niin uusien kuin vanhojenkin!


lauantai 15. marraskuuta 2014

Muovipussit piiloon

Meillä on krooninen ongelma pursuilevien muovipussien kanssa. Vaikka kuinka ollaan siirrytty kauppaostoksissa kestokasseihin, silti muovipusseja vain kertyy ja kertyy. Marin pumpulipussista ja Kerällä-kirjan ohjeesta innostuneena ratkaisin kertaheitolla ja nopeasti tämän ongelman, joten meidän keittiössä roikkuu nyt pullea pötkö, joka kätkee sisäänsä monenmonta muovipussia. Lankana käytin samaa Hanko-lankaa kuin Marikin ja ohje suoraan Kerällä-kirjasta. Eli marin pumpulipussiohje vain vähän isommalla silmukkamäärällä.



Kuvassa näkyvät myös purkit, joihin innostuin dymoilemaan tuikitärkeät tiedot niiden sisällöstä. Myslipurkissa lukee siis "mysli", muropurkissa "murot" ja purkkapurkissa "purkat". Mieheni kyllä vähän ihmetteli, miksi purkkiin pitää kirjoittaa sisältö - eikös lasipurkista näe ilmankin mitä se sisältää? Aiheellinen huomio sinänsä, mutta eipä näitä tuunausvillityksiä ja dymoiluja aina järjellä kuulukaan selittää. Tärkeintä on kiva ja visuaalisesti itseä miellyttävä idea sekä sen toteutuksesta saatu hyvä fiilis. :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pataleipä

Tämä pataleipäresepti on ollut suosikkini siitä lähtien, kun vuosi sitten sain sen käsiini. Nyt pataleipäreseptejä on näkynyt myös syksyn aikakauslehdissä, kuten Kotivinkissä. Leivän juju on se, että taikina tehdään jo illalla kohoamaan yön ajaksi ja aamulla taikina vain lätkäistään kuumennettuun pataan paistumaan.

Olen aina haaveillut täydellisestä, rapeakuorisesta leivästä ja tällä reseptillä se onnistuu ilman mitään kikkakonsteja.




Pataleipä
3 1/2 dlvettä
7dl vehnäjauhoja
2tl kuivahiivaa
Ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin, lisää vesi, suola ja sekoita. Taikinan kuuluu jäädä melko löysäksi ja tahmeaksi. Peitä kulho tiiviisti esim. muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön yöksi kohoamaan.

Laita kannellinen pata aamulla lämpenemään kuumaan uuniin n. 30 minuutiksi. Kääntele taikinaa jauhotetulla alustalla pari kertaan. Älä vaivaa taikinaa, vaan pyöräyttele vain ympäri pari kertaa.
Ota kuuma pata uunista ja laita taikina sen pohjalle, kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Ole varovainen, sillä pata on todella kuuma ja "poltti" meidän puiseen leipälautaan mustan rinkulan.

Anna leivän paistua n.30 minuuttia ja ota pata uunista. Ihaile kannen alta paljastuvaa täydellistä leipää ja herkuttele, kun leipä on hieman jäähtynyt.

Vinkki: leivästä voi tehdä erilaisia variaatioita korvaamalla osan vehnäjauhoista esim. graham- tai ruisjauhoilla. Taikinaan voi myös lisätä siemeniä sekoitusvaiheessa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Lasipöytälevy ja rautalankataulu

Meillä on tumma mäntypuinen ruokailuryhmä, joka on kaivannut päivitystä jo pidemmän aikaa. Pöytälevy on ottanut paljon iskuja vastaan, etenkin lasten touhujen jäljiltä. Tumma pöydänpinta on ollut lisäksi jotenkin tunkkainen. Kun lattiakin on tuota samaa ruskean sävyä, on pöytäryhmä kaivannut valoa ja vaaleutta jossain muodossa. Vaaleiden ja värikkäiden pöytäliinojen pitäminen on osoittautunut kuitenkin melko mahdottomaksi, koska yhden ruokailukerran jälkeen liina menee sotkun takia vaihtoon tai joku kiskoo liinaa niin, että sekä liina että astiat menevät vaihtoon.

Miehen sisko suunnitteli taannoin pöydälleen lasilevyn hankintaa, mistä minäkin sitten innostuin. (Kiitos Liisa vinkistä!) Tilattiin karkaistu, valkoiseksi teipattu lasilevy pöydän pinnan suojaksi ja koristukseksi. Voikohan tätä kutsua tuunaamiseksi? No, ainakin päivittämiseksi. :) Aluksi pöytälevy häikäisi kirkkaudellaan, tuntui että se pomppasi silmille muusta sisustuksesta. Nyt kun siihen on tottunut, on lasipöytälevy osoittautunut todella käteväksi ja helpoksi mm. puhtaanapidon kannalta. Astiat (muovisetkin) näyttävät ylellisiltä ja kattaukset (arkiaamupalat) juhlavilta lasia vasten. Lisäksi pöytälevy on aivan loistava tausta blogivalokuvien ottamiselle - kaikki käsityöt näyttävät sen päällä hyvältä. :D


Pöydän päivityksen yhteydessä päivitin myös ulkovaraston tarjontaa. Sieltä muiden romujen alta löytyi lähes kymmenen vuotta sitten "Väännä rautalangasta" -kurssilla vanhaan ikkunankehykseen tekemäni taulu. Hiirenkakat lasista vain pois ja taulu sai kunniapaikan pöydän päädystä.

Mari

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Köyhiä ritareita, nam!



Tämä lapsuuden ja opiskeluajan herkku oli aivan unohtunut, kunnes eräänä päivänä alkoi tehdä mieli makeaa ja nopeaa jälkkäriä. Ja jostain muistin syövereistä Köyhät ritarit sitten putkahtivat tietoisuuteen. Voi, kuinka hyviltä ne maistuivatkaan, osittain varmaankin niiden mukanaan tuomien lapsuusmuistojen vuoksi.

Köyhät ritarit

ranskanleipä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Riko kulhossa munien rakenne rikki  ja lisää sekaan maito ja mausteet.
Leikkaa ranskanleivästä viipaleita.
Kääntele viipaleita muna-maito-mausteseoksessa niin että ne kastuvat molemmilta puolilta.
Paista pannulla rasvassa rapean ruskeiksi.
Nauti hillon ja kermavaahdon kera!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lasihelmikaulakoru hopeariipuksella


Viimeksi yhden illan korukurssilla syntyi tällainen kaulakoru. Vaijeriin on pujotettu mattamustia 4mm:n lasihelmiä, seassa muutama hopeinen puristehelmi sekä hopeariipus, jonka voi halutessaan vaihtaa toiseen ketjuun. Mukava muutaman tunnin pujottelutyö.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lempihuivi

Sain viikonloppuna innostuspuuskan, jonka siivittämänä viimeistelin pari odottamassa ollutta käsityötä. Tämäkin huivi on kudottu jo ainakin vuosi sitten, mutta kun nappien kiinnitys toisiinsa ei ensimmäisellä yrittämällä oikein onnistunut, siirtyi projekti keskeneräisten töiden koriin. Ja jos siihen koriin joutuu, voi hyvinkin joutua odottamaan piiiiitkän aikaa ennen kuin mitään tapahtuu. En itseasiassa ymmärrä miten ihmeessä tämä jäi niin pitkäksi aikaa unohduksiin, sillä olin tästä silloin jo aivan innoissani. Ja nyt kun huivi on valmis, ristin sen saman tien lempihuivikseni. :)




Tämä huivi on tehty Eilen Tein -blogin Tadaa-huivin ohjeella. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tarkemmasta tekoprosessista minulla ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta valmis huivi on kooltaan 55 x 90 cm eli hieman alkuperäistä pienempi. Huivi on neulottu pidennetyillä silmukoilla, jotka ovat paitsi kivoja, myös nopeita neuloa. Käytin huivissa Novitan Miami-lankaa, jossa on 50% puuvillaa ja 50% akryyliä. Materiaali sopii mielestäni tähän huiviin täydellisesti!




Tätä huivia voi käyttää vaikka millä tavalla. Paljon hyviä vinkkejä ja kuvia löytyy Eilen Tein -blogin kuvista. Itse tein huiviin kaksiväriset napit, joten niitä voi käyttää joko mustina tai keltavalkoisina fiiliksen ja muun asustuksen mukaan. Napit on tilattu Nappikauppa Punahilkasta.









sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ommeltu kori farkunlahkeista


Kesällä leikkelin vanhoista farkuista shortseja. Leikatuille lahkeille piti keksiä käyttöä ja mikäpä sen tarpeellisempi kuin säilytyskori.

(Enää en siis vain virkkaa koreja, nyt jo ompelenkin niitä. Pitäisköhän keksiä vihdoin jotain uutta? :)


Naapurin saumurilla ompelin kolme pakollista saumaa, jotta kori pysyy kasassa eli sivusaumat ja pohja. Sitten rupesin vielä hifistelemään ja ompelin kaksi saumaa lisää, jotta korille syntyi pohja. Tuloksena oli ehkä kaikkein nopein käsityö ikinä. Mutta tosi tarpeellinen ja kivakin vielä.


Farkunlahjekori toimii myös saumurin silppukerääjänä. :)


tiistai 30. syyskuuta 2014

Avainkaulanauha

Syksyllä töihin palatessa ajattelin, että en taida hankkia itselleni avainkaulanauhaa rinnuksille roikkumaan ja työntekoa häiritsemään. Muutaman kerran avaimet hukattuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Satuttiin kaverin kanssa sopivasti yhden illan korukurssille, jossa tarkoituksena oli valmistaa vaijerikaulakorut. Avainkaulanauha syntyikin kurssilla vähän sattumalta, mutta tarpeeseen.

Tavoitteena oli tehdä korumainen avainkaulanauha, joka sopisi lähes vaatteeseen kuin vaatteeseen. Pujottelin satunnaisessa järjestyksessä kivihelmiä ja putkilasihelmiä vaijeriin.  Noin viisi kertaa pujotettuani ja taas purettuani lähes valmiin kaulanauhan olin lopputulokseen tyytyväinen. Miten voikin olla niin vaikeaa käytännössä toteuttaa suunitelma, joka mielessä tuntuu niin selvältä? :)

Tarvikkeina tässä kaulanauhassa on 8 mm:n onyx-kivihelmiä, putkilasihelmiä, n. 1m koruvaijeria (0,45mm), avainklipsi, magneettilukko, 9 kpl kiinnityshelmiä, 6 kpl päällyshelmiä ja 3 kpl hevosenkenkiä. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Herkullinen omenapiirakka


Viikonlopun suunnitelmiin kuului kauan odotettu urheiluviikonloppu kavereiden kanssa toisessa kaupungissa. Uusia lajeja, hotelliaamiainen, hyvä seuraa, rattoisa illanvietto... Mutta. Toisin kävi, kun viisaudenhammas rupesi oireilemaan, se piti kiireellisesti poistaa ja lääkärin tuomio oli liikuntakielto.

Kotona oli sitten hyvä syy käydä omenasadon kimppuun. Täytyi ihan tarkistaa, ettenkö vielä ole postannut tätä suosikkiomenapiirakkareseptiäni, joka hakee herkullisuudessaan ja helppoudessaan vertaistaan. Syksyisin omenapiirakkareseptejä tulee ja menee, mutta tämä kuohkea ihanuus pysyy. Piirakka on kiva tehdä lasten kanssa ja se on mieheni ehdoton suosikki. Ohje on Martta-lehdestä ja sitä kutsutaan Pula-ajan piiraspohjaksi sen ainesosien vuoksi. Piirakkaan ei mm. tule ollenkaan rasvaa. Piirakka toimii kaikilla makeilla täytteillä ja kun kaksinkertaistat sen, saat pellillisen piirakkaa. Korvaan usein puolet sokerista ruskealla ruokosokerilla, jolloin piirakkaan tulee ihana karamellisoitunut maku.

Omenapiirakka

pohja:
3 dl piimää
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
3,5 dl vehnäjauhoja

pinnalle:
omenalohkoja
kanelia
raesokeria

1. Sekoita pohjan aineet keskenään.
2. Kaada taikina voideltuun vuokaan.
3. Lado pinnalle omenaviipalee, ripottele kaneli ja raesokeri.
4. Paista uunista riippuen kiertoilmalla 175 asteessa n. 15 min.
5. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Herkullista piirakka on myös sellaisenaan.


tiistai 9. syyskuuta 2014

Pimenevät illat

Ihan pienenpienen hetken jo ehdin mielessäni harmitella ihanan hellekesän päättymistä. Lähdin mukaan vallitsevaan ajatukseen inhottavan syksyn saapumisesta. Tulee kylmä. Tulee märkää. Tulee kuraa. Tulee hämärää. Tulee syysflunssa (niinkuin tulikin). Kunnes melkein seuraavana iltana iltahämärän laskeutuessa heräsin todellisuuteen. Muistin kynttilät ja kaikki ne erilaiset lyhdyt, jotka olivat varastoituna odottamassa juuri tätä hetkeä. Olin jo viime talvena suunnitellut kerääväni erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä yhteen kasaan iloiseen värien, muotojen ja tyylien sekamelskaan. Nyt oli sen hetki.

Samassa muistin, kuinka tosi paljon tykkään syksyn ensimmäisistä pimeistä illoista. Niistä on ihana nauttia sisällä kynttilänvalossa torkkupeiton alla, teetä juoden. Haaveilen jo siitä tunteesta, kun kirpeä syysilma jäädyttää nenänpään ensi kertaa ja kihelmöivän tunteen kun lämmin ilma tekee tehtävänsä sisään tullessa. Tai viimeistään sitä teetä juodessa.

Ja tänäkin vuonna jäin koukkuun kynttilöihin ja näihin pimeisiin, tunnelmallisiin iltoihin.




Muistattehan aina polttaa kynttilöitä turvallisesti, älkääkä jättäkö niitä yksi palamaan!

maanantai 25. elokuuta 2014

Projekti nukkekoti

Kesällä tuli pääsääntöisesti nautiskeltua mahtavasta kelistä, mutta jotain muutakin sentään tuli puuhailtua. Teimme tyttäreni kanssa kirpputorilta superlöydön, Lundby-nukkekodin hintaan 2,5€. Kunto tosin oli sen mukainen - tapetit repsottivat ja välioviin oli kirjoiteltu punaisella tussilla. Tämähän ei meitä haitannut, päin vastoin, juuri siksi me siitä innostuimme. Tässä tapauksessa toisen romu tosiaankin oli toisen aarre! :)

Vakaa aikomukseni oli päivittää blogiin kuvia vaihe vaiheelta kun sisäremontti etenee, mutta kuinkas kävikään. Innostuksen huumassa kaikki valmistui sellaista vauhtia, ettei siinä paljon blogitekstejä ehtinyt kirjoitella. Ennen ja jälkeen -kuvat sentään muistin ottaa, joten tässä ne nyt ovat.




Nukkekodissa tehtiin siis seuraavanlainen sisäremontti:

  • Tapetit ja lattiamateriaalit revittiin pois (lukuunottamatta makuuhuoneen ruusutapettia, joka oli hyväkuntoinen)
  • Siniset puolipanelit revittiin pois ja alta löytyneet valkoiset (jätskitikuista tehdyt) irrotettiin, putsattiin, maalattiin ja kiinnitettiin takaisin - osa korvattiin uusilla parempikuntoisilla
  • Ovet putsattiin kynsilakanpoistoaineella
  • Seinät tapetoitiin
  • Joihinkin lattioihin laitettiin muovimatto, keittiöön hopeanväristä tapettia ja kylpyhuoneeseen mosaiikkilaattaa (tästä puuttuu vielä sauma-aine, kyttäilen jos joltain tutulta jäisi tilkkanen yli)
  • Rappusten kylkeen liimattiin liitutaulutarraa, joten siihen voi piirrellä omia taideteoksia tai kirjoittaa viestejä

Seuraavaksi on vuorossa sisustustekstiilien ja huonekalujen tekeminen. En malta odottaa, että saan kutoa pienenpieniä mattoja, ripustaa verhoja, ommella koristetyynyjä jne. värikkäistä kangaspaloista. Tällä hetkellä huonekalut rakentuvat näppärästi legoista, pikkuhiljaa siirrytään osin pysyvämpiin ratkaisuihin.


perjantai 22. elokuuta 2014

Nopea kesämekko




Kesälomalla mummulasta löytyi kivaa lakanakangasta, jossa oli pitsi valmiina reunassa. OK- Omin käsin -kirjassa oli puolen tunnin tunikan ohje, johon lakanakangas oli kuin luotu. Nooh, eihän se puoli tuntia mihinkään riittänyt, sanoisin että aikaa meni puolitoista tuntia, mutta mukava mekko siitä syntyi. Lakanakankaan lisäksi mekkoon tarvittiin vain vinokaitalenauhaa hihansuihin ja pääntiehen. Samalla kaavalla onnistuu myös tunika, kun lyhentää vain vähän helmaa ja halutessaan voi laittaa helmaan vielä kuminauhankin.


Kiitos mummun, pikkusiskokin sai oman samanlaisen mekon, joten sisaruksilla oli helteillä vilpoisat samismekot. (Siskosten saaminen samaan kuvaan vaan oli aivan mahdoton tehtävä. Huh, hyvä kun isomman kanssa onnistui..:).

tiistai 19. elokuuta 2014

Helmirannekoru


Sain Liialta lahjaksi kauniita lasihelmiä metallisisuksella. Aikani korua suunniteltuani pujotin lasihelmet mustaan kuminauhaan ja tadaa - koru oli valmis. Melkein liian helppoa, mutta kun materiaali on kaunista, turha tuhlata sitä liialla kikkailulla. Joskus vaan yksinkertaisin on kaunein.

lauantai 16. elokuuta 2014

Baktus-huivi


Tämän kesän mukavin neuletyöni on ehdottomasti ollut tämä. Useista käsityöblogeista tuttu norjalaisen Strikkelisen Baktus-huivi, joka on helppo ja nopea tehdä ja istuu kaulaan hyvin.


Neuloin oman Baktukseni Lang Lino -pellavalangasta, joka on ihanaa; nauhamaista ja kiiltävää. Kerrassaan ylellistä. Suomenkielinen ohje huiviin löytyy esim. täältä. Omaan Baktukseeni on käytetty Lang Lino lankaa 80 g. Sen pituus on 150 cm ja leveimmältä kohdaltaan se on 26 cm. Pienempi siis kuin tuon alkuperäisen ohjeen huivi, mutta mielestäni oikein sopiva "T-paita-huivi".


Talveksi onkin jo suunniteilla samanlainen, mutta vähän isompi ja villalangasta.


PS. Kiitos Liialle poseeraamisesta! :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tilkkutäkki


Meillä oli kesälomareissuilla mukana viideskin perheenjäsen, kun tilkkutäkki seurasi meitä matkoilla paikasta toiseen. Se on ollut loistava makuualusta rannalla, tarpeellinen suoja auringon kuumentamassa keinussa ja korvaamaton yöunien pehmentäjä matkasängyssä.



Tilkkutäkki valmistui vuosia sitten esikoisen vauva-alustaksi. Se oli ensimmäinen tilkkutyöni ja valmistui nopeasti isoista kangaspaloista. Kestävä täkki on ommeltu Ikean paksummista kankaista ja siinä on vanuvuori. Innokkuuttani tein siitä kuitenkin noin viisi kertaa liian suuren (ja painavan), joten sitä ei suinkaan kuljetettu mukana vaunuissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vaan on tarvinnut kulkuvälineekseen auton. Mutta nyt siihen mahtuu vauvan sijaan koko perhe!






tiistai 12. elokuuta 2014

Käsityöostoksia ja paniikkitiskirättejä


Huh, onpas ollut pitkä blogitauko, mutta niin on ollut lomakin. Kesälomareissuilla on ihana (ja aivan pakko) kuitenkin poiketa ohi vilistäviin käsityöaarreaittoihin. Tänä kesänä ollaan pysähdytty mm. Käsityökeskus Tuumassa Turun keskustassa, Lankakauppa Kerässä Tampereella ja Lankavassa (entinen Kauhavan Kangasaitta) Kauhavalla. Mukaan tarttui lankaa, kudetta, nauhoja, puikkoja ja aivan liikaa ideoita.



Ihania materiaaleja kasseissa ja pää täynnä uusia huikeita ideoita istuu hän valmiina virkkaamaan, neulomaan ja askartelemaan. Mutta mitä tekee hän? Alkaa virkata tiskirättejä. Tiskirättejä! Niitä samoja, joita on vääntänyt vaikka kuinka monet. Mutta kun iskee käsityöähky, on turvallinen tiskirätti paras pelastus. Kädet saavat kaipaamaansa työtä ja pää voi levätä, vapautua suotituspaineista ja suunnitella jo seuraavaa työtä. Siksi kutsun niitä paniikkitiskiräteiksi. No, tässä sitten valmiit 
tuotokset.


Ylläoleva tiskirätti on virkattu pylväin Schachenmayerin liukuvärjätystä puuvilla-bambulangasta. Ja taas kävi liukuvärjäyksen kanssa niinkuin pelkäsinkin. Liukuvärjätty lanka näyttää kerällä usein hyvältä, mutta valmiissa työssä liukuvärjäys tehokeinona on aina jotenkin epäonnistunut. Läikkiä siellä täällä. Toisaalta lika ja tahrathan ei tässä pahemmin näy, kun rätti on jo valmiiksi läikikäs. Mutta onneksi en valinnut sitä ruskeavoittoista, joka olisi todennäköisesti näyttänyt koko ajan kahvitahraiselta. ;) Mutta kertokaahan, jos tiedätte jonkun kauniisti liukuvärjätyn langan, jossa langan väri vaihtuisi valmiissa työssä vesivärinomaisesti, huomaamattomasti sävystä toiseen. 


Tuon "valmiiksi likaisen" rätin innoittamana virkkasin vastapainoksi kauniin pitsitiskirätin Schachenmayerin puuvilla-bambulangasta. Sinä on keskellä ketjusilmukkalenkki, josta sen voi ripustaa kuivumaan. Ohjetta tähän ei ole, se syntyi omasta päästä virkaten ja purkaen ja näitä kahta vaihetta koko ajan toistaen. :)



Tämä viimeinen rätti on tehty kaikista bambulankojen jämistä. Luulin virkanneeni sen ristipylväin, mutta silmukat ovatkin jotain aivan muita. Erheeni selvisi täältä, josta löytyy selkeästi kuvitetut virkkauksen perusteet, mm. lyhenteet ja erilaiset silmukat. Ristipylväissä pitäisi ilmeisesti jäädä kaunis pitsimäinen reikäjono. Nämä pylväät ovat vain virkattu ristiin ilman reikiä. Ihan hauskaa jälkeä kuitenkin. :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Avaimet nippuun!

Tämän avaimenperien ohjeen löysin täältä, Nappikauppa Punahilkasta. Samasta paikasta, josta bongasin ohjeet (ja tarvikkeet) myös näihin pinnipajan tuotoksiin. Tämä erä avaimenperiä päätyy päiväkodin tädeille kevätkukkasiksi, mutta ajattelin tehdä heti lisätilauksen materiaaleista ja tehtailla näitä hieman lisää. Tämä on tosi kiva tuliainen melkein kenelle vaan, sillä kukapa ei tarvitsisi avaimenperää?!

Näiden tekeminen oli hauskaa (ja sanomattakin selvää - erittäin koukuttavaa), suosittelen lämpimästi kaikille ompelukoneen omistajille. Jämäkangaskorikin hupenee näitä tehdessä, kun oikein innostuu. Omat ompelutaitoni rajautuvat suoraan ja siksakkiin, mutta se taitotaso riitti tässä projektissa vallan mainiosti. Ja vaikka näitä tehdessä loppui alalanka kesken ja lankakin meni ihan sykkyräsolmuun, en ehtinyt edes hermostua kun valmista tuli niin nopeasti! Ja se on jo paljon se, kun puhutaan minusta ja ompelukoneesta samassa lauseessa. ;)



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pronssinhohtoinen käsikoru


Hauskaa, että korukärpänen puraisi myös Maria! :)

Mainitsin aiemmin, että löysin Helmien Talosta ihania helmiäisvärjättyjä puuhelmiä. Sen lisäksi että tyttäreni ihastui vaaleanpunaisiin ja turkooseihin helmiin, löysin itse aivan ihania pronssinhohtoisia puuhelmiä. Oli aivan selvää, että ne päätyvät ostoskoriini ja hetken mietittyäni päätin yhdistää ne valkoiseen ja mustaan. Tällainen käsikoru siitä syntyi, olen tähän itse aivan ihastuksissani. :



Tarvikkeet
Kahta eri väriä pyöreitä puuhelmiä (samaa kokoa)
Pienempiä litteitä puuhelmiä väleihin
Koruvaijeria
Korulukko
Koruvaijerin suojakaari, 2kpl
Kiinnityshelmiä 2kpl
Pihdit ja sivuleikkurit vaijerin katkaisua varten

Ohje
Leikkaa vaijerista reilun mittainen pätkä (itselläni oli n. 50cm)
Pujota suojakaari vaijerin puoliväliin, sen jälkeen lukon toinen osa ja vaijerin molemmat päät kiinnityshelmen läpi. Purista kiinni. 
Käsissäsi on nyt lenkkiin kiinnitetty lukko ja kaksi yhtä pitkää vaijerinpäätä
Pujota ensin yksi pyöreä helmi ja yksi litteä helmi molempiin vaijereihin
Tämän jälkeen pujota molempiin vaijereihin erikseen kaksi pyöreää helmeä
Pujota litteä helmi molempien vaijereiden läpi ja kiristä - litteä helmi "kasaa" vaijerit aina yhteen
Toista tätä niin kauan, että koru on melkein tarpeeksi pitkä (jätä varaa lukon toiselle osalle, ettei korusta tule liian suuri)
Pujota molemmat vaijerinpäät yhdessä kiinnityshelmen läpi ja sen jälkeen suojakaareen
Pujota vielä lukon toinen osa, vaijerin päät jälleen kiinnityshelmen läpi, kiristä hyvin ja purista kiinnityshelmi kiinni
Pujota vaijereiden päät viimeisten helmien sisään ja lyhennä tarvittaessa

Ja viimeinen ohje voisi olla, että kysy ihmeessä jos joku kohta jäi askarruttamaan. Tämän ohjeen kirjoittaminen selkokielellä oli yllättävän vaikeaa... ;)




Marin vinkki äänikirjoista oli muuten todella hyvä ja ajankohtainen, luulenpa että nappaan itsekin idean ja koukutan myös meidän perheen äänikirjoihin! Sofin ja Mikon sijaan aloitetaan todennäköisesti niistä Risto Räppääjistä... :)

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Helpot riipuskorut

Nyt kun Liia on saanut tartutettua korumaniansa minuunkin, on lienee aika esitellä omat tämänhetkiset lempparini. Kuten edellisessä postauksessa totesin, olen ollut paljon reissussa viimeaikoina. Kun reissaa, ei jaksa kanniskella mukana monia koruja. Parhaita matkakoruja ovat sellaiset, jotka sopivat yhteen eri asujen kanssa.



Tähän ylläolevaan koruun ei kyllä oikein voi edes teko-ohjeita kertoa, koska niitä ei oikeastaan edes ole. Eli kiinnitä lasihelmi kiinni ketjuun korupiikillä ja siinä se. Palloriipuksella on minulle kuitenkin suuri arvot, koska olen tehnyt sen itse vuosia sitten lasihelmikurssilla. En millään keksinyt vuosikausiin lasihelmelle käyttöä, yritin väkertää siitä jotain paljon monimutkaisempaa korua mutta parhaimmalta se näyttikin yksin kiiltävässä ketjussa riippuessaan.



Tämän toisen korun tein kuopuksen ristiäisiin ja olisikohan Liia viitannut tähän koruun, kun esitteli omaa koruaan täällä. Koruun valitsin oman ja molempien lapsieni syntymäkuukausien kivet, jotka roikkuvat hopearenkaassa, joka taas on pujotettu hopeaketjuun. Koruun kuului vielä mieheni syntymäkuukauden kivi, mutta rehellisesti sanottuna en yhtään tiedä, mihin se kivi on korustani kadonnut. :) Ajatuksena oli kuitenkin "perhekoru", jossa jokainen perheenjäsen kulkisi aina mukanani. Älkää vaan kysykö, mitä lajia kivet ovat, sillä en muistanut niitä edes käydessäni ostamassa niitä Ylöjärvellä Helmiq:ssa. Loistavan ja paneutuvan myyjäharjoittelijan kanssa selvitimme kuitenkin kuukausia vastaavat kivilaadut ja etsittiin parhaat yksilöt niiden joukosta siten, että kivet sopivat yhteen toistensa sekä ristiäisasuni kanssa. Oli muuten kova homma. Jos ristiäisiä tulee vielä, teen ensin korun ja hankin sitten vasta asun. :D

Mari

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Koukussa äänikirjoihin

Kiitos Liia, että olet ylläpitänyt korujutuillasi blogia pystyssä! Minä sen sijaan olen ajellut ympäri Suomea töiden perässä molemmat kädet ratissa, joten viime aikoina käsitöitä on syntynyt vähemmän. Kun käsillä ei ole voinut tehdä muuta kuin ajaa ja autossa on muutenkin aika rajattu mahdollisuus harrastaa, olen hurahtanut äänikirjoihin. Voi valtava, miten paljon kirjastossa on tarjolla hyviä ääneen luettuja kirjoja, paljon uutuuksiakin. On mahtavaa kuunnella ammattitaitoisten lukijoiden elävää kerrontaa. Matkaaminen ei enää väsytä, vaikka ei oikein maltakaan pysähtyä kuin pakon edessä, etenkin jos kirja on jännittävässä kohdassa. Perillä olemisen sijaan matkalla olemisesta onkin tullut se mukava juttu. Moni kirja olisi jäänyt minulta varmasti lukematta, mutta nyt on sivistystä kertynyt oikein olan takaa, kun on sofioksaset, mikkorimmiset ja monet dekkarit kuunneltu. Lasten kanssa matkatessa kirjavalikoima on sitten vähän erilainen, kun ääneen ovat päässeet Risto Räppääja sekä Onneli ja Anneli. Meillä onkin siirrytty automatkoilla DVD:n katselusta äänikirjojen kuunteluun, kun sitä voi tehdä koko perhe yhdessä. Suosittelen kokeilemaan äänikirjoja kesäisillä automatkoilla ja mökkireissuilla niiden iänikuisten liikenneradioiden ja listahittien sijaan.


torstai 12. kesäkuuta 2014

Supersimppeli kaulakoru


Koruraportointi vain jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Varoitin kyllä, että minuun iski koruntekovimma. ;)

Tämän kaulakorun idea on itseasiassa kopioitu Marilta, jonka korua olen jo pitkään ihastellut. Nyt päätin tehdä vastaavanlaisen myös itselleni ja johan tämä on kaulassa roikkunut monena päivänä. Luulenpa, että tämän kesän lempparikoru on löytynyt. :)


Tarvikkeet
Ketjua n. 60cm pätkä 
(ketjun väri, materiaali ja paksuus oman mieltymyksen mukaan, mutta lenkkien tulee olla irrotettavissa toisistaan)
Isohkoja lasihelmiä 4kpl, mielellään eri värisiä ja -kokoisia
Korupiikkejä 4kpl
Pihdit

Ohje
Irrota ketjusta n. 30cm pitkä pätkä ja yhdistä se ympyräksi (taita yksi lenkki auki ja kiinnitä takaisin toiseen päähän)
Irrota jäljelle jääneestä ketjusta 4kpl 5-8cm pituista pätkää (mielellään kaikki hieman eri pituisia)
Kiinnitä pätkät toisesta päästään yhteen ison ympyrän lenkkiä (kaikki samaan lenkkiin)
Pujota lasihelmiin korupiikit ja taivuta pihdeillä yli menevä osa lenkiksi
Kiinnitä kivet lenkeistä ketjunpätkiin roikkumaan

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Käsikoru muoviputkesta


Törmäsin Helmien Talossa vieraillessani minulle täysin uuteen tuttavuuteen koruaskartelussa, nimittäin ohueen muoviputkeen. Myynnissä oli mustaa muoviputkea, johon voi pujottaa sisään esimerkiksi memoryvaijeria tai ihan tavallista koruvaijeria. Putki näkyy kuvassa tuossa alla. Tätä piti päästä heti kokeilemaan ja pikavauhtia valmistui tämä käsikoru (siis oikeasti, tämän nopeampaa korun tekeminen ei juuri voi olla).


Tarvikkeet
Memoryvaijeria
Muoviputkea
Tuplarengas
Riipuksia oman maun mukaan
(Kiinnityshelmiä 2kpl)

Ohje
Leikkaa memoryvaijerista sopivan pituinen pätkä (riippuu montako kierrosta haluat korun menevän ranteesi ympäri). Ota tässä kohtaa jo huomioon se, mihin kohtaan haluat vaijerin päiden tulevan. Voit joko jättää lenkit eri kohtiin korua tai kohdistaa ne samaan kohtaan (kuten kuvassa).
Pujota muoviputki vaijeriin ja katkaise
Käännä vaijerin päät lenkeiksi ja pujota vaijeria pikku matka takaisin putkeen (halutessasi varmista lenkkien pysyminen kiinnityshelmillä, itse tein niin)
Pujota haluamasi riipukset tuplarenkaaseen ja tuplarengas lenkkiin/lenkkeihin


Muoviputkea jäi vielä jäljelle ja sormeni syyhyävät kokeilemaan, miten sitä voisi käyttää esimerkiksi kaulakorussa, helmien välissä pieninä pätkinä. Ja tämä materiaali sopisi muuten mainiosti myös miehen koruun. Pitänee ottaa tarvikkeet taas esiin. ;)

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Pienen balleriinan koru

Kävin tyttäreni kanssa Helmien Talossa hieman täydentämässä tarvikevarastoa, kun se koruntekokärpänen tosiaan puraisi. Ihan kuin varasto mitenkään kipeästi täydennystä olisi kaivannut, mutta täytyyhän sitä hieman inspiraatiota käydä hakemassa. ;) Kotikaupungissani on Helmien Talon kivijalkakauppa ja siellä on kiva käydä hakemassa ideoita. Kaupassa on paljon valmiita koruja, joista voi katsella mallia eri värien ja tekniikoiden yhdistelemiseksi. Lisäksi siellä järjestetään erilaisia koruntekokursseja, jollaisella olen aikanaan itsekin käynyt. Helmien Talolla on myös verkkokauppa, joka löytyy täältä.

6-vuotias neiti sai valita itse mieluisiaan helmiä omaa koruaan varten. Valikoimassa oli hienoja helmiäisvärjättyjä puuhelmiä, joista löytyi mieluisia värejä tyttärelle (ja myös äidille, mutta niistä kerron sitten myöhemmin). Ja löytyipähän koruun laitettavaksi balettitanssija-riipuskin, juuri sopiva pienelle tanssijalle.


Tarvikkeet
Joustavaa nauhaa (itse käytän melko paksua silikoninauhaa)
Kahden kokoisia pyöreitä puuhelmiä
Tuplarengas
Riipus

Ohje
Leikkaa nauhasta reilu pätkä (pituus riippuu siitä, kuinka pitkän korun haluat tehdä)
Tee toiseen päähän solmu tai kiinnitä siihen esim. hiuspinni, niin helmet eivät valu nauhan toisesta päästä läpi
Pujottele eri kokoisia helmiä vuorotellen nauhaan
Kun koru on haluamasi pituinen, solmi nauhan päät yhteen - kiristä hyvin, sillä nauha venyy aina vähän käytössä! 
Voit laittaa solmuksi esim. kolme vetosolmua ja puristaa päälle tipan liimaa, jotta solmu varmasti pitää. Lopuksi voit vielä ujuttaa (lue: tunkea) solmun viereisen helmen sisään.
Kiinnitä tuplarengas helmien väliin haluamaasi kohtaan korua ja pujota riipus renkaaseen

lauantai 31. toukokuuta 2014

Turkoosi kaulakoru

Minuun iski kesäinen koruntekovimma, joten lähiaikoina on luvassa koruaskarteluun liittyviä blogipäivityksiä. Katsotaan onnistunko tartuttamaan innostuksen myös Mariin. ;)

Tässä tuotoksista ensimmäinen, turkoosinvärinen kaulakoru. Tämä ei itseasiassa ole edes omaa tyyliäni, mutta halusin kokeilla tekniikkaa, jossa helmien väliin jätetään vaijeria näkyviin. Ja tarvikkeet piti löytyä valmiina kotoa. Tämän tekeminen oli hirmuisen hauskaa, nopeaa, helppoa ja lopputulos on kivan kevyt kun helmiä ei ole koko matkalla. Eiköhän tämä koru kantajansa löydä, vaikkei omaan kaulaani pääsekään. :)



Tarvikkeet
Koruvaijeria
Kiinnityshelmiä
Korulukko
Erilaisia ja -kokoisia helmiä
Pihdit ja sivuleikkuri vaijerin katkaisemiseen

Ohje
Leikkaa vaijerista sopivan mittainen pätkä (riippuen siitä kuinka pitkän korun haluat tehdä)
Pujota lukon toinen puoli vaijerin toiseen päähän ja kiinnitä kiinnityshelmellä
Pujota ensimmäinen sarja helmiä ja sen jälkeen kiinnityshelmi pitämään sarjaa paikoillaan
Pujota seuraavaksi jälleen kiinnityshelmi, mutta purista se kiinni n. 3cm päähän edellisestä
Pujota seuraava helmisarja ja perään kiinnityshelmi
Jatka näin niin pitkään, kunnes koru on sopivan pituinen
Pujota vaijeriin lopuksi kiinnityshelmi ja lukon toinen osa, taita vaijeri lenkille, työnnä ylimääräinen vaijeri kiinnityshelmen läpi ja viimeisten helmien sisälle (lyhennä tarvittaessa) ja purista kiinni