torstai 31. tammikuuta 2013

Tunnustuksia, jee!

Voi mikä iloinen yllätys! Ja kaksin kappalein! Saimme ensimmäiset tunnustuksemme Annalta Eläkepäiviä odotellessa -blogista ja Anulta Nyt ois aikaa -blogista. Kiitos kaunis Anna ja Anu! Saitte meidät tosi hyvälle mielelle! Toivottavasti tulette vierailemaan blogissamme jatkossakin.

Annan blogista löytyy mm. ihania askartelujuttuja kauniilla kuvilla höystettynä ja Anun blogi tarjoaa mm. monenlaisia kivoja käsitöitä ja herkullisen näköisiä leipomuksia. Käykäähän muutkin kurkkaamassa!




Tämän tunnustuksen tarkoituksena on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Me haluamme antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Mersian näperrykset on mukavanoloinen blogi, joka esittelee taidokkaasti tehtyjä kortteja ja ihania käsitöitä ja askarteluja, kuten ruokalappuja ja rintamerkkejä.

Hubbabubbaa on tyylikäs blogi, josta löytyy DIY-juttuja ja kaikkea kaunista.

Cirkus esittelee sisustusjuttuja, kauniita esineitä ja mm. hyviä kirppislöytöjä.

Kuperkeikkakoti lumoaa hyvällä tunnelmallaan ja ihanilla ompeluksillaan.

Maiskis on tosi tuore (viikon vanha :) ) blogi, joka vaikuttaa lupaavalta tulokkaalta kivoilla jutuillaan ja kauniilla kuvillaan.

L&M



                        

perjantai 25. tammikuuta 2013

Jämälankarätti

Sitähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. No, mun tapauksessa tiskirättien virkkaajalla ei ole kunnon tiskirättiä. Virkkailin nimittäin joulupaketteihin rätin jos toisenkin, mutta itselleni olin jättänyt vain yhden ja sekin oli se ihan ensimmäinen versio jonka olin tehnyt (kokeiluversio kaikenkaikkiaan ja huonommasta langastakin). Niin että kun heitin rätin pesuun, jouduin ottamaan ihan normaalin wettexin käyttöön (!!?!!).

Tähän asiaan piti tietenkin saada pikaisesti korjaus, joten koukku esiin ja lankoja tonkimaan. Huomasin, että käsityöpussukan pohjalle oli jäänyt joululahjaprojekteista hyvinkin eri värisiä bambulankoja. Vähän pinkkiä, pari suortuvaa turkoosia, ripaus valkoista ja pieni mytty harmaata. Ja melkein kaksi täyttä kerää mustaa... Taisin suosia joululahjaksi tekemissäni tiskiräteissä iloisia värejä, kun mustat jäi melkein käyttämättä. :) Mitään väriä kun ei ollut kovin paljon, päätin tehdä tiskirätin johon tulisi kaikkia jäljellä olevia värejä. Ja ihanahan siitä tuli. Itse suosin tiskirätissä tuollaista kapeaa ja pitkää mallia, sillä sen saa kätevästi taitettua kädessä "limittäin kaksinkerroin" ja sillä tavoin  leveyttä/paksuutta lisää.






keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Paperitesti

Me siis tehtiin Marin kanssa paperimassavalaisimia. Pari niistä näkyy myös tässä joulutoivotuksessa. Arvioitiin massan menekki kuitenkin ihan pikkuisen yläkanttiin (lue: tehtiin sitä ihan järjetön määrä) ja sitä jäi yli. Loppu massa lojuikin sitten joulun pyhät meidän kylppärissä, tyttöni kylpyammeessa (tästä aiheesta jouduin käymään pari nöyrää keskustelua, kun hän olisi tahtonut kylpeä eikä pikkuveljen amme tietenkään kelvannut...) Mietin voisiko massasta tehdä vielä jotain, kun roskiinkaan ei millään raaskisi heittää. Uusia paperivarjostimia en enää viitsinyt alkaa vääntää, sen verran ärsyttävää puuhaa sen kanaverkon taivutteleminen oli. Aikani googlailtua löysin jostain (en enää muista mistä) vinkin tehdä paperimassasta paperia. Kuinka yksinkertaista ja luonnollista, mitäpä sitä muutakaan paperista tekisi kuin paperia! ;)

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän pohti taas mun tekemisiä. Kommentti oli jotain tähän suuntaan: "Siis ensin sä silppuat hirveällä vaivalla paperia, teet siitä mössöä ja sitten teet siitä mössöstä taas paperia". Ja minä intoa täynnä, että "Joo-o"! :) Kun valkoinen paperi olisi ollut vähän tylsä ratkaisu, niin silppusin sekaan lilaa silkkipaperia ja soseutin sen sinne liottuaan hetken. Massasta tuli kivan vaaleanlilaa ja sinne jäi hauskoja pieniä liloja "hituloita". Kuivuessaan massa tosin vaaleni lisää eikä enää ollut ihan niin kivan väristä. Ja se kuivuminen kesti ihan tolkuttoman kauan, en enää edes muista koska se oli kuivaa, ehdin jo välilä unohtaa koko projektin. Ainakin viikon se mulla lojui kuivumassa ja alkuun meni monta päivää ennen kuin massa alkoi edes reunoiltaan kuivua. Niin hidasta hommaa, etten ihan heti ota uusiksi.

Mutta kaiken kaikkiaan kokeilu oli kuitenkin varsin onnistunut ja nyt mulla on palanen itse tehtyä paperia askarteluihin. Jihuu! :)





tiistai 22. tammikuuta 2013

Paperimassavalaisimia

Joulun alla meillä oli hirveästi projekteja suunnitteilla ja monta päätyi toteutukseenkin. Muun muassa tiskirättejä, betonitöitä, saippuoitaherkkuja, ja paperimassasta tehtyjä valaisimia. Tajuttiin jossain vaiheessa syksyä, että molemmat olivat miettineet paperimassavalaisimien tekoa, muttei ollut saanut aikaiseksi. Päätettiin yhdistää jälleen kerran voimamme ja tehdä kerralla iso satsi paperimassaa molempien tarpeisiin. Kuten kaikille hyville projekteille yleensä käy, tämäkin jäi vähän viime tippaan. Joululahjaksi menevää valaisinta nimittäin kuivateltiin vielä aatonaatto-iltana föönillä... Mutta ehtipäs lahjapakettiin kuitenkin! ;)

Paperina meillä oli ihan tavallista valkoista tulostuspaperia. Oltiin varauduttu, että ainakin yksi riisillinen menee, mutta tosiasiassa käytettiin noin kolmasosa riisistä ja massaa jäi ylikin. Papereiden repimisessä oli oma hommansa, mutta ainakin lasten mielestä se oli huippuhauskaa. Ei sitä ihan joka ilta saa heitellä paperisilppua ilmaan ja leikkiä lumisadetta keskellä olohuonetta. ;)





Paperimassan teko oli ihan simppeliä hommaa eikä kanaverkkojen taivuttelu lieriöiksi ollut myöskään mitenkään haastavaa, mutta siitä kyllä sai sormensa verille. Ja se oli ärsyttävää. Ja hidasta. Mutta lieriöiden dippaileminen paperimassaan se vasta hidasta hommaa olikin! Oltiin ajateltu, että illalla dippaillaan ne valmiiksi ja jätetään kuivumaan. Siis tosiasiassa dipattiin ne illalla kerran ja jätettiin yöksi kuivumaan, dipattiin seuraavan kerran yöllä kolmelta ja taas aamulla. Ja vielä tarvittiin muistaakseni kaksi dippauskertaa, jotta massa alkoi pysymään verkon päällä eikä vain valunut pois. Tarinan opetus: paperimassa ei kuivu silmänräpäyksessä.







No mutta lopputulos kyllä palkitsi ja molempien kotona komeilee nyt paperimassavalaisimia. Osa valaisimista tehtiin Ikean vanhoihin pöytälampun runkoihin, osaan laitettiin led-valosarja tai Ikean pieni nelikulmainen pöytälamppu sisään. Lisäksi päästiin ilahduttamaan myös ystäviä ja sukulaisia itse tehdyillä lahjoilla - ja se jos jokin oli kyllä kaiken vaivan arvoista. :)

L&M


PS. Ja hei tervetuloa kaikki uudet lukijat ja erityisesti blogin ensimmäiset viralliset seuraajat! Tulipahan iloinen mieli kun huomasimme, että meitä oikein seurataan. :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Käsintehtyä saippuaa

Osallistuin syksyllä kansalaisopiston järjestämälle kurssille, jossa tehtiin käsin saippuaa sulattamalla saippuamassaa ja valamalla sitä erilaisiin muotteihin. Sekaan sai lisäksi laittaa melkeinpä mitä vain sattui keksimään. Jestas että oli hauskaa! Kurssi kesti yhden viikonlopun ja sinä aikana sai tehdä niin paljon saippuaa kuin vain ehti. Ja minähän kyllä ehdin, seitsemän kilon verran (!). Nyt pitäisi meidän perheen pysyä puhtaana jonkun aikaa. Puhumattakaan kaikista ystävistä ja sukulaisista, joille tuosta määrästä riittää jaettavaksi. ;)

Saippuan tekeminen oli paitsi hauskaa, myös helppoa. Suosittelen sitä kaikille, joita vähänkin homma kiinnostaa. Kurssin aikana päässä viuhtoi jos jonkinlaisia ideoita, joista osaa tuli kokeiltua ja osa jäi vielä toteuttamatta. Aionkin ehdottomasti kokeilla saippuan tekemistä myös kotona, kunhan tuo tämänhetkinen varasto tuosta hieman pienenee...

Tässä pieni kuvaraportti kurssin tuotoksista:















keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Valokuvauskurssi, osa 1

Nyt alkoi sitten kauan odotettu kansalaisopiston valokuvauskurssi, joka on jatkoa viime syksynä käymäämme peruskurssiin. Ensimmäisellä tunnilla luokkaan astuessamme rimakauhu iski välittömästi, sillä kurssitoverit olivat hieman varttuneempia ja todella paljon kokeneempia (siis valokuvauksellisesti) kuin me. Epäilykset vahvistuivat, kun oli esittelykierroksen aika. Moni kertoi harrastaneensa valokuvausta kauemmin kuin meillä kummallakaan on ikävuosia...

Kurssi perustuu pääosin kotitehtäviin ja kurssilaisten ottamien valokuvien arviointiin. Ensimmäiset kotitehtävät saatiinkin heti ensimmäisellä kerralla. Kurssin lopuksi järjestetään kevätnäyttely (!!) ja jokaisen pitäisi ehdottaa sille aihetta. Toisena tehtävänä on kuvata itseään otsikolla "Minä itse". Lisäksi kurssin aikana jokaisen pitää kerätä omista arkistoistaan 20-60 ottamaansa kuvaa ja esitellä niiden kautta kuvaushistoriansa.

Jatkossa päivitämme tänne kuulumisia kurssilta ja ottamiamme kuvia, mikäli kotitehtäviltä ehdimme. Saattaa nimittäin olla niin, että vapaa-aikaa kirjoittamiseen ei jää, kun kurssikavereiden silmien eteen ei taida viitsiä ihan mitä vain kuvia viedä.




torstai 10. tammikuuta 2013

Panta...eikun pipo!

Näin viime viikolla kaupassa kivan pannan, siis sellaisen leveän ja paksun pipon korvikkeen. Se oli kudottu paksusta langasta, ihanan värikkään raidallinen ja sisäpuolella oli fleece. Ihastelin sitä päässäni, kunnes tajusin kuinka helppoa sellainen olisi tehdä itse. Paksua lankaa, isot puikot, pieni kaistale = supernopea homma. Ja kangasvarastoista varmasti löytyisi palanen fleeceä (jos ei löydy, aika varmasti löytyy esim. joku vanha fleecepaita, jonka voi uhrata). Ostin langat ja tein heti innoissani pannan, mutta siitä tuli aivan liian iso. Olisihan tälle varmasti joku ohjekin löytynyt ja oikea silmukkamäärä, mutta olin päättänyt tehdä omasta päästä, vaikka kokemusta mulla ei ole mitenkään hirveästi. Eli ensimmäinen versio meni purkuun ja uusi syntyi nopeasti. Mutta eipä ollut sekään hyvä, tällä kertaa en tykännytkään helmineuleen ja raitojen yhdistelmästä. Väri ei vaihtunut niin nätisti kun halusin. En tosin vielä purkanut tuota toista yritelmää, kun ajattelin jos se vaikka alkaisi näyttää kivemmalta kun tarpeeksi kauan katselee. Ihan oikeasti, niin voi tapahtua! Aloinkin tekemään heti kolmatta pantaa eri neuloksella.

Mutta vielä mitä, eipä siitä pantaa tullut. Vieläkään. Jo aika alkuvaiheessa huomasin miettiväni, että tästä voisi tulla kyllä aika kiva pipokin. Ja niipä jatkoin kutomista kun olin päässyt vauhtiin ja pipohan siitä sitten tuli. Aika kivakin vielä, ihanan värinen ja varmasti lämmin, mutta ihan oikeasti en edes olisi tarvinut uutta pipoa. No, ei kai pipoja voi olla koskaan liikaa?!

Mutta se panta multa edelleen puuttuu...





tiistai 8. tammikuuta 2013

Kalenterin tuunausta

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja muutamassa asiassa sen kyllä todellakin huomaa. Töissä ollessa olin mielestäni aika jämpti aikatauluista. Nyt mun ajanhallintakykyni on selkeästi heikentynyt - liekö harjoituksen puutetta kun noita menoja on tietty vain murto-osa töissä oloon verrattuna. Vai ihan vaan laiskuutta... Mutta oli miten oli, tästä on ihan oikeasti ollut jo haittaakin. Viime vuonna onnistuin pariin kertaan tuplabuukkaamaan menoni, kun en ollut kirjoittanut niitä mihinkään muistiin. Ja lähestulkoon joka kerta jouduin nolona soittelemaan kampaajalle milloinkas se mun aikani taas olikaan. Meidän perheessä on kyllä käytössä iso seinäkalenteri, johon kirjoitetaan kaikkien perheenjäsenten menot. Kun kaikki on kirjattu kalenteriin, arki rullaa aika kivasti. Mutta kun se kampaaja-aika pitäisi ensin muistaa kirjoittaa sinne isoon kalenteriin... Sitä kun ei voi tehdä etänä ja kampaajalta kotiin on niin kovin pitkä matka. Monta (sataa) uutta asiaa ehtii valtaamaan pään ennen kuin pääsee kotiin kalenterin luo.

Koska nyt vuoden alussa olisi oikein sopiva hetki ottaa itseään niskasta kiinni, päätin tehdä jotain kivaa motivoidakseni itseäni. Hankin kalenterin, ihan vain sellaisen halvan karvalakkiversion. Koska kaikki kalenterit ovat mun mielestä joko tylsiä tai muuten vain ei mun makuun, ajattelin tuunata tylsästä kalenterista oman näköisen. Sain joululahjaksi ihanan kirjan Eilispäivän aarteet, jossa näytetään miten päällystetään kovakantinen muistikirja kankaalla. Sinänsä kyllä ihan vanha ja kulunut idea, meikäläinen ainakin päällysteli kaikenlaisia kirjoja ja rasioita jo ala-asteella, mutta muistuipahan sekin kirjan myötä mieleen. Kirjan innoittamana kaivelin kangasarkistojani ja löysinkin vaikka kuinka monta ehdokasta kalenterin päällisiksi. Voi sitä valinnan vaikeutta! Muun muassa tällaisia oli ehdolla:




Päädyin ensin ehdottomaan lemppariini, eli Marimekon "Kippis"-kankaaseen. Liimasin sen kalenterin kanteen, kunnes tajusin kankaan olevan aivan liian ohutta. Toki saman päätelmän olisi voinut tehdä ennen liimaamista, mutta eipä tullut juuri mietittyä mokomia pikkuseikkoja. Liima tuli kankaasta läpi ja lopputulos oli ihan hirveä, suttuisia liimaläikkiä joka puolella. Siinä vaiheessa meinasi iskeä paniikki, että nyt mä pilasin koko homman. Mutta huh, onneksi kangas lähti vielä siististi irti kansista ja sain vielä tilaisuuden. Eipä sitten muuta kuin uusi yritys paksummalla kankaalla tällä kertaa. Ja hyvä tuli! Siitä miten tuo kestää käytössä ei ole mitään aavistusta, sen näkee sitten. Mutta jospas tänä vuonna tulisi kannettua kalenteria mukana ja jopa kirjoiteltua siihen jotain. Ja pääsinpähän Dymoilemaankin taas. :)




Huomasin muuten vasta kuvatessa, että tekstissä näyttäisi lukevan "PÄIVÄN PUUMAT 2013" vaikka oikeasti siinä kyllä lukee "PÄIVÄN PUUHAT 2013". Heh! ;)


lauantai 5. tammikuuta 2013

Rakkautta ensi välähdyksellä

Kannatti olla viime vuonna kiltti, sillä joulupukki toi (muutaman muun ihanan lahjan lisäksi) irtosalaman järkkäriini. Juuri sen lahjan, jota olin toivonut eniten. :) Kun pyhistä, päivistä ja vietoista päästiin, kiinnitin salaman kameraani ja testasin. Ja rakastuin välittömästi. Se kääntyy, pyörii, sen tehoa saa säädettyä ja siinä on himmennin. Lisäksi se on tällaiselle amatöörillekin helppo käyttää (tarpeeksi vähän nappuloita, eikä mitään turhia toimintoja). Ei siis enää päin naamaa täräytettyjä salamavaloja eikä ylivalottuneita poskia, ei enää epäluonnollisen värisiä hämäräkuvia. Siis ainakaan teoriassa.

Nyt sain vihdoin otettua myös muutaman onnistuneen potretin lapsukaisista. Salama auttaa huomattavasti siinä hommassa, kun suljinajan saa säädettyä tarpeeksi lyhyeksi. Nuo pienet kun meinaavat olla vähän eläväisiä kuvauskohteita. ;) Muutamaan onnistuneeseen potrettiin tarvittiin tosin aika monta kymmentä otosta. Aina kun sain säädettyä salaman sopivaan kulmaan, tilanne muuttui ja salama piti säätää taas uuteen asentoon. Sanoisinkin, että ne muutamat onnistuneet otokset olivatkin ehkä enemmän tuurista kuin taidosta kiinni... Kai sitä ajan myötä oppii säätämään vähän nopeammin, kun harjoittelee ahkerasti. Ei mene sitten niin moni tilanne ohi.

Onneksi pian alkaa valokuvauksen perusteiden jatkokurssi, jolla (yllätys yllätys) me Marin kanssa ollaan mukana. Syksyllä tuli jo käytyä peruskurssi (järkkärin käytön aakkoset ihan alkeista alkaen), joka oli kyllä todella hyödyllinen. Puhumattakaan siitä, että tuli taas innostuttua valokuvauksesta ihan uudella tavalla!




keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Dymoilua, osa 1




Apua, nyt mä olen niiiin koukussa! Kaikki lähti siitä, kun Mari hommasi viime syksynä itselleen Dymon. Siitä lähtien olen vähän kateellisena katsellut vaan vierestä mitä kaikkea kivaa sillä saa aikaan. Koko ajan olen miettinyt, pitäisiköhän munkin hankkia... Kunnes viime viikolla kaupassa kuljin Dymo-hyllyn ohi, enkä enää päässytkään ohi ostamatta sitä. Niin, että nyt mullakin on oma Dymo ja se on to-del-la kou-kut-ta-va. Siis oikeasti, en voinut kuvitellakaan minkälaista mielihyvää voi saada siitä, kun naksuttelee Dymolla perheenjäsenten nimet pyyhekoukkuihin. Tai ylipäätään siitä, kun kulkee Dymo kädessä pitkin taloa ja etsii kuumeisesti jotain dymottavaa. Ja niitähän löytyy. Laitoinkin tuonne otsikkoon "osa 1", sillä dymo-juttuja on varmasti tiedossa vielä paljon lisää meiltä molemmilta. ;)








tiistai 1. tammikuuta 2013

Herkullista uutta vuotta!

Meillä vaihdettiin vuotta hyvän italialaisen ruoan ja mukavan seuran parissa. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen, innokkaana jo odotan mitä kaikkea se tuo tullessaan! Monta projektia on suunnitteilla ja jokunen jo aloitettunakin. Lisää blogikirjoituksia siis on ainakin tiedossa. :)









Mud caken resepti löytyy muuten täältä. Tuo resepti on ehdottomasti paras ja helpoin millä olen mud cakea tehnyt. Suosittelen!

Hyvää ja herkullista uutta vuotta kaikille!!