lauantai 5. tammikuuta 2013

Rakkautta ensi välähdyksellä

Kannatti olla viime vuonna kiltti, sillä joulupukki toi (muutaman muun ihanan lahjan lisäksi) irtosalaman järkkäriini. Juuri sen lahjan, jota olin toivonut eniten. :) Kun pyhistä, päivistä ja vietoista päästiin, kiinnitin salaman kameraani ja testasin. Ja rakastuin välittömästi. Se kääntyy, pyörii, sen tehoa saa säädettyä ja siinä on himmennin. Lisäksi se on tällaiselle amatöörillekin helppo käyttää (tarpeeksi vähän nappuloita, eikä mitään turhia toimintoja). Ei siis enää päin naamaa täräytettyjä salamavaloja eikä ylivalottuneita poskia, ei enää epäluonnollisen värisiä hämäräkuvia. Siis ainakaan teoriassa.

Nyt sain vihdoin otettua myös muutaman onnistuneen potretin lapsukaisista. Salama auttaa huomattavasti siinä hommassa, kun suljinajan saa säädettyä tarpeeksi lyhyeksi. Nuo pienet kun meinaavat olla vähän eläväisiä kuvauskohteita. ;) Muutamaan onnistuneeseen potrettiin tarvittiin tosin aika monta kymmentä otosta. Aina kun sain säädettyä salaman sopivaan kulmaan, tilanne muuttui ja salama piti säätää taas uuteen asentoon. Sanoisinkin, että ne muutamat onnistuneet otokset olivatkin ehkä enemmän tuurista kuin taidosta kiinni... Kai sitä ajan myötä oppii säätämään vähän nopeammin, kun harjoittelee ahkerasti. Ei mene sitten niin moni tilanne ohi.

Onneksi pian alkaa valokuvauksen perusteiden jatkokurssi, jolla (yllätys yllätys) me Marin kanssa ollaan mukana. Syksyllä tuli jo käytyä peruskurssi (järkkärin käytön aakkoset ihan alkeista alkaen), joka oli kyllä todella hyödyllinen. Puhumattakaan siitä, että tuli taas innostuttua valokuvauksesta ihan uudella tavalla!




2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava kuva! Kuvaukseen kannatta ajäädä koukuun. Siitä on iloa niinmonille sitten vuosikymmentenkin päästä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Itsekin tykästyin tähän kuvaan ihan erityisesti. :) Seuraavaksi olisi vaan paikallaan koukuttua kuvien arkistointiin, sillä noita kuvia kertyy melkoisesti. Että niistä tosiaan olisi iloa myös muille myöhemmin. ;)

    VastaaPoista