Näin viime viikolla kaupassa kivan pannan, siis sellaisen leveän ja paksun pipon korvikkeen. Se oli kudottu paksusta langasta, ihanan värikkään raidallinen ja sisäpuolella oli fleece. Ihastelin sitä päässäni, kunnes tajusin kuinka helppoa sellainen olisi tehdä itse. Paksua lankaa, isot puikot, pieni kaistale = supernopea homma. Ja kangasvarastoista varmasti löytyisi palanen fleeceä (jos ei löydy, aika varmasti löytyy esim. joku vanha fleecepaita, jonka voi uhrata). Ostin langat ja tein heti innoissani pannan, mutta siitä tuli aivan liian iso. Olisihan tälle varmasti joku ohjekin löytynyt ja oikea silmukkamäärä, mutta olin päättänyt tehdä omasta päästä, vaikka kokemusta mulla ei ole mitenkään hirveästi. Eli ensimmäinen versio meni purkuun ja uusi syntyi nopeasti. Mutta eipä ollut sekään hyvä, tällä kertaa en tykännytkään helmineuleen ja raitojen yhdistelmästä. Väri ei vaihtunut niin nätisti kun halusin. En tosin vielä purkanut tuota toista yritelmää, kun ajattelin jos se vaikka alkaisi näyttää kivemmalta kun tarpeeksi kauan katselee. Ihan oikeasti, niin voi tapahtua! Aloinkin tekemään heti kolmatta pantaa eri neuloksella.
Mutta vielä mitä, eipä siitä pantaa tullut. Vieläkään. Jo aika alkuvaiheessa huomasin miettiväni, että tästä voisi tulla kyllä aika kiva pipokin. Ja niipä jatkoin kutomista kun olin päässyt vauhtiin ja pipohan siitä sitten tuli. Aika kivakin vielä, ihanan värinen ja varmasti lämmin, mutta ihan oikeasti en edes olisi tarvinut uutta pipoa. No, ei kai pipoja voi olla koskaan liikaa?!
Mutta se panta multa edelleen puuttuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti