keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Paperitesti

Me siis tehtiin Marin kanssa paperimassavalaisimia. Pari niistä näkyy myös tässä joulutoivotuksessa. Arvioitiin massan menekki kuitenkin ihan pikkuisen yläkanttiin (lue: tehtiin sitä ihan järjetön määrä) ja sitä jäi yli. Loppu massa lojuikin sitten joulun pyhät meidän kylppärissä, tyttöni kylpyammeessa (tästä aiheesta jouduin käymään pari nöyrää keskustelua, kun hän olisi tahtonut kylpeä eikä pikkuveljen amme tietenkään kelvannut...) Mietin voisiko massasta tehdä vielä jotain, kun roskiinkaan ei millään raaskisi heittää. Uusia paperivarjostimia en enää viitsinyt alkaa vääntää, sen verran ärsyttävää puuhaa sen kanaverkon taivutteleminen oli. Aikani googlailtua löysin jostain (en enää muista mistä) vinkin tehdä paperimassasta paperia. Kuinka yksinkertaista ja luonnollista, mitäpä sitä muutakaan paperista tekisi kuin paperia! ;)

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän pohti taas mun tekemisiä. Kommentti oli jotain tähän suuntaan: "Siis ensin sä silppuat hirveällä vaivalla paperia, teet siitä mössöä ja sitten teet siitä mössöstä taas paperia". Ja minä intoa täynnä, että "Joo-o"! :) Kun valkoinen paperi olisi ollut vähän tylsä ratkaisu, niin silppusin sekaan lilaa silkkipaperia ja soseutin sen sinne liottuaan hetken. Massasta tuli kivan vaaleanlilaa ja sinne jäi hauskoja pieniä liloja "hituloita". Kuivuessaan massa tosin vaaleni lisää eikä enää ollut ihan niin kivan väristä. Ja se kuivuminen kesti ihan tolkuttoman kauan, en enää edes muista koska se oli kuivaa, ehdin jo välilä unohtaa koko projektin. Ainakin viikon se mulla lojui kuivumassa ja alkuun meni monta päivää ennen kuin massa alkoi edes reunoiltaan kuivua. Niin hidasta hommaa, etten ihan heti ota uusiksi.

Mutta kaiken kaikkiaan kokeilu oli kuitenkin varsin onnistunut ja nyt mulla on palanen itse tehtyä paperia askarteluihin. Jihuu! :)





6 kommenttia:

  1. Paperisi on kaunis!

    Mutta ymmärrän hyvinkin miehesi kommentin... Itse kun en ymmärrä esim makaroonilaatikon tekemistä. Siis että ensin paistan jauhelihat, keitän makaroonit ja sitten työnnän vielä valmiin ruuan uuniin tosi kauaksi aikaa...

    Mutta käsitöiden ja askartelujen kanssa on aivan toinen juttu. Toki onnistunut lopputuloskin on kiva. Mutta yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää on se matka materiaaleista valmiiseen. (Ruuanlaitossa tärkeintä on täyttää maha ja vaientaa nälkäiset... ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Enpä olekaan koskaan ajatellut lihamakaronilaatikkoa tuolta kantilta. Nyt kun sanoit, niin eipä siinä kyllä tarkemmin ajateltuna järkeä olekaan. :D

      Ja olen sun kanssa ihan samaa mieltä, esim. sen laatikon valmistumista odotellessa ei tule koettua sitä jännitystä ja innostusta, joita kokee kun tekee uusia askartelukokeiluja. Koskaan ei nimittäin voi tietää mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Lihamakaronilaatikosta tulee (lähes) aina lihamakaronilaatikkoa. :)

      Poista
  2. Heips! Teillä on kiva blogi. Omastani löydätte teille tunnustuksen: http://elakepaiviaodotellessa.blogspot.fi/2013/01/new-blog-love.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kaunis kiitos Anna!
      Tutustutaan pikapuoliin tarkemmin tuohon tunnustus-asiaan ja laitetaan eteenpäin. :)

      Poista
  3. Hih, hyvät aamunaurut :) Miehen ilmeen voin kuvitella ja olet taatusti ainut tuntemani ihminen, joka jaksaa nähdä paperipalasen takia noin paljon vaivaa ;) Kysynpä vaan että miten ihmeessä tuon paperin raaskii käyttää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa mäkin mietin... Kun se on kaiken lisäksi jotenkin niin kivan näköinen rullattuna, etten raaskisi edes avata sitä. ;) Mutta en edes minä aio pitää paperirullaa sisustuselementtinä, joten enköhän mä sille jotain käyttöä keksi. Mitä, missä ja milloin, siitä ei ole aavistustakaan. Mutta siitä voi varmasti sitten lukea täältä blogista. :)

      Poista