Italialaiset leivät

Ajattelin jakaa teillekin tämän hyvin yksinkertaisen, mutta herkullisen italialaishenkisen iltapalan. Meillä näistä leivistä on muodostunut jo perinne silloin, kun haluamme herkutella erityisen hyvällä iltapalalla lasten jo mentyä nukkumaan.

Italialaiset leivät (8kpl)

1 esipaistettu Ciabatta-patonki

1 pkt ilmakuivattua kinkkua

2 palloa mozzarellaa

2 isoa tomaattia

basilikaa

sormisuolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

valkosipulioliiviöljyä

Paista patonkia 2min vähemmän kuin ohjeessa käsketään. Leikkaa patonki neljään osaan ja halkaise ne vielä kahtia. Näin saat yhteensä kahdeksan leipää.

Aseta leivät uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Kaada päälle reilusti oliiviöljyä ja oman maun mukaan valkosipulioliiviöljyä. Laita leivät vielä uuniin ja paista 2min. Lisää leipien pinnalle hyppysellinen sormisuolaa (älä laita liikaa!).

Mikäli leivät tuntuvat uunista tullessaan kuivilta, lisää vielä oliiviöljyä (leipien tulee olla hieman kosteita).

Leikkaa tomaatit ja mozzarella siivuiksi (voit tehdä tämän patongin paistuessa uunissa).

Revi leipien päälle haluamasi määrä ilmakuivattua kinkkua. Aseta kinkun päälle vuorotellen tomaatti- ja mozzarellasiivuja. Rouhi myllystä päälle mustapippuria ja lisää reilusti basilikanlehtiä.

Villasukat vauvalle

Hei vaan, täällä ollaan taas!

Pitkä aika on vierähtänyt viime blogikirjoituksesta. Arki on kuljettanut mukanaan sellaista vauhtia, ettei siihen ole juuri koukkuilujuttuja mahtunut. Näin syksyn tullen kuitenkin iskee aina into neuloa jotain, joten sen johdosta tänne blogiinkin syntyi taas esiteltävää. Mikä sinä muuten onkin, että joka vuosi syys-lokakuun vaihteessa tulee pakottava tarve tarttua kutimiin? Käykö muillekin niin? Työllä ei ole mitään väliä, kunhan pääsee jotain neulomaan. Tänä vuonna sattui erittäin sopivasti niin, että tyttären luokkakaverille syntyi pikkusisko ja hän halusi viedä vauvalle jonkun pienen lahjan. Yhdistin näppärästi lahjatarpeen ja neulomishimoni ja sen tuloksena syntyivät elämäni ensimmäiset vauvan villasukat. :)

Villasukat ylipäätään ovat aina kiehtoneet minua, mutta jostain kumman syystä olen saanut aikaan melkoisen monet varret, mutta en kovinkaan monia kokonaisia villasukkia. Tällä kertaa käytin hieman aikaa selvittääkseni, olisiko kantapään kutomiseen muita (helpompia) vaihtoehtoja. Löysinkin tiimalasikantapään ohjeen, joka osoittautui erittäin helpoksi tehdä. Luulen, että villasukkia (ihan kokonaisia) syntyy jatkossa hieman tiuhempaan tahtiin, sillä tuolla ohjeella kantapää sujuu leikiten. Suosittelen tätä ohjetta kaikille, joita perinteisen vahvistetun kantapään kutominen tökkii!

Näistä villasukista tuli tällaiset söpöliinit. Ohjeen nappasin täältä (vihreät joustinneulesukat).

Joululahjoja

Nyt kun on palattu arkeen lomien jälkeen, on korkea aika esitellä joululahjoja. Ja tietenkin toivottaa kaikille hyvää ja askartelujen täyttävää uutta vuotta!

Ystäviltä sain lahjaksi mm. tällaisia itsetehtyjä ihanuuksia.

Suvilta itsetehtyä mysliä.
Aivan ihana ja huipputärkeä lahja
pähkinäallergikolle

Marialta upea paperista tehty
tammenlehtiköynnös...

...ja kullatut massasta tehdyt sydämet.

                          

Virpiltä pienenpienistä helmistä tehty
kaula/rannekoru,
joka oli kuin vastaus toiveisiini.

                         

Kiitos ystävät! Saatanpa pihistää näistä ihanuuksista ideoita omiin lahjoihini ensi jouluna... :)

Pikkuruiset piparkakkutalot

Anoppi näki tällaisia ihania pikkumökkejä myyjäisissä ja pakkohan näitä oli minunkin kokeilla. Hauska ja jouluinen pikkuvieminen. Palaset on liitetty toisiinsa sokerivesikuorrutuksella. 

Tehtailin näitä naapureille ja lapsiperhetutuille. Mökkisaldo jäi vaan odotettua pienemmäksi, kun ainekset olivat niin herkullisia, että katosivat parempiin suihin. 

Kolme yötä jouluun! Jee! 

Mari *<|=o)

Virkattu neliökori

Suunnittelin ostavani joululehtiä, joiden pariin olisi ihana uppoutua iltaisin suunnittelemaan askarteluja ja jouluruokia. Vanhoja lehtipinoja selatessani löysin vuosien varrelta kertyneitä joululehtiä ison kasan ja niiden sisältö vaikutti tarpeeksi tuoreelta, joten päätin, että uusia joululehtiä ei tänä vuonna ostella. Tarvitsin lehdille kuitenkin kivan säilytyskorin, joten oli tarpeen virkata uusi kori. Taas.

Lehtikori syntyi nelikulmion mallisesta pohjasta ja sen ympäri virkatuista kahvallisista reunoista. Reuna on viimeistelty piilosilmukkakerroksella. Korissa on käytetty kolmea eriväristä kudetta; valkoista, harmaata ja harmaa-valkoraidallista. Ja kun kuvia piti ottaa tätä postausta varten, unohdin laittaa ne joululehdet sinne koriin, mutta toimiipa tuo säilytin ilman niitäkin. :)

Mukavia hetkiä kaikille joululehtien ja -kirjojen parissa - niin uusien kuin vanhojenkin!

Muovipussit piiloon

Meillä on krooninen ongelma pursuilevien muovipussien kanssa. Vaikka kuinka ollaan siirrytty kauppaostoksissa kestokasseihin, silti muovipusseja vain kertyy ja kertyy. Marin pumpulipussista ja Kerällä-kirjan ohjeesta innostuneena ratkaisin kertaheitolla ja nopeasti tämän ongelman, joten meidän keittiössä roikkuu nyt pullea pötkö, joka kätkee sisäänsä monenmonta muovipussia. Lankana käytin samaa Hanko-lankaa kuin Marikin ja ohje suoraan Kerällä-kirjasta. Eli marin pumpulipussiohje vain vähän isommalla silmukkamäärällä.

Kuvassa näkyvät myös purkit, joihin innostuin dymoilemaan tuikitärkeät tiedot niiden sisällöstä. Myslipurkissa lukee siis "mysli", muropurkissa "murot" ja purkkapurkissa "purkat". Mieheni kyllä vähän ihmetteli, miksi purkkiin pitää kirjoittaa sisältö - eikös lasipurkista näe ilmankin mitä se sisältää? Aiheellinen huomio sinänsä, mutta eipä näitä tuunausvillityksiä ja dymoiluja aina järjellä kuulukaan selittää. Tärkeintä on kiva ja visuaalisesti itseä miellyttävä idea sekä sen toteutuksesta saatu hyvä fiilis. :)

Pataleipä

Tämä pataleipäresepti on ollut suosikkini siitä lähtien, kun vuosi sitten sain sen käsiini. Nyt pataleipäreseptejä on näkynyt myös syksyn aikakauslehdissä, kuten Kotivinkissä. Leivän juju on se, että taikina tehdään jo illalla kohoamaan yön ajaksi ja aamulla taikina vain lätkäistään kuumennettuun pataan paistumaan.

Olen aina haaveillut täydellisestä, rapeakuorisesta leivästä ja tällä reseptillä se onnistuu ilman mitään kikkakonsteja.

Pataleipä

3 1/2 dlvettä

7dl vehnäjauhoja

2tl kuivahiivaa

Ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin, lisää vesi, suola ja sekoita. Taikinan kuuluu jäädä melko löysäksi ja tahmeaksi. Peitä kulho tiiviisti esim. muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön yöksi kohoamaan.

Laita kannellinen pata aamulla lämpenemään kuumaan uuniin n. 30 minuutiksi. Kääntele taikinaa jauhotetulla alustalla pari kertaan. Älä vaivaa taikinaa, vaan pyöräyttele vain ympäri pari kertaa.

Ota kuuma pata uunista ja laita taikina sen pohjalle, kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Ole varovainen, sillä pata on todella kuuma ja "poltti" meidän puiseen leipälautaan mustan rinkulan.

Anna leivän paistua n.30 minuuttia ja ota pata uunista. Ihaile kannen alta paljastuvaa täydellistä leipää ja herkuttele, kun leipä on hieman jäähtynyt.

Vinkki: leivästä voi tehdä erilaisia variaatioita korvaamalla osan vehnäjauhoista esim. graham- tai ruisjauhoilla. Taikinaan voi myös lisätä siemeniä sekoitusvaiheessa.

Lasipöytälevy ja rautalankataulu

Meillä on tumma mäntypuinen ruokailuryhmä, joka on kaivannut päivitystä jo pidemmän aikaa. Pöytälevy on ottanut paljon iskuja vastaan, etenkin lasten touhujen jäljiltä. Tumma pöydänpinta on ollut lisäksi jotenkin tunkkainen. Kun lattiakin on tuota samaa ruskean sävyä, on pöytäryhmä kaivannut valoa ja vaaleutta jossain muodossa. Vaaleiden ja värikkäiden pöytäliinojen pitäminen on osoittautunut kuitenkin melko mahdottomaksi, koska yhden ruokailukerran jälkeen liina menee sotkun takia vaihtoon tai joku kiskoo liinaa niin, että sekä liina että astiat menevät vaihtoon.

Miehen sisko suunnitteli taannoin pöydälleen lasilevyn hankintaa, mistä minäkin sitten innostuin. (Kiitos Liisa vinkistä!) Tilattiin karkaistu, valkoiseksi teipattu lasilevy pöydän pinnan suojaksi ja koristukseksi. Voikohan tätä kutsua tuunaamiseksi? No, ainakin päivittämiseksi. :) Aluksi pöytälevy häikäisi kirkkaudellaan, tuntui että se pomppasi silmille muusta sisustuksesta. Nyt kun siihen on tottunut, on lasipöytälevy osoittautunut todella käteväksi ja helpoksi mm. puhtaanapidon kannalta. Astiat (muovisetkin) näyttävät ylellisiltä ja kattaukset (arkiaamupalat) juhlavilta lasia vasten. Lisäksi pöytälevy on aivan loistava tausta blogivalokuvien ottamiselle - kaikki käsityöt näyttävät sen päällä hyvältä. :D

Pöydän päivityksen yhteydessä päivitin myös ulkovaraston tarjontaa. Sieltä muiden romujen alta löytyi lähes kymmenen vuotta sitten "Väännä rautalangasta" -kurssilla vanhaan ikkunankehykseen tekemäni taulu. Hiirenkakat lasista vain pois ja taulu sai kunniapaikan pöydän päädystä.

Mari

Köyhiä ritareita, nam!

Tämä lapsuuden ja opiskeluajan herkku oli aivan unohtunut, kunnes eräänä päivänä alkoi tehdä mieli makeaa ja nopeaa jälkkäriä. Ja jostain muistin syövereistä Köyhät ritarit sitten putkahtivat tietoisuuteen. Voi, kuinka hyviltä ne maistuivatkaan, osittain varmaankin niiden mukanaan tuomien lapsuusmuistojen vuoksi.

Köyhät ritarit

ranskanleipä

2 kananmunaa

3 dl maitoa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Riko kulhossa munien rakenne rikki  ja lisää sekaan maito ja mausteet.

Leikkaa ranskanleivästä viipaleita.

Kääntele viipaleita muna-maito-mausteseoksessa niin että ne kastuvat molemmilta puolilta.

Paista pannulla rasvassa rapean ruskeiksi.

Nauti hillon ja kermavaahdon kera!

Lasihelmikaulakoru hopeariipuksella

Viimeksi yhden illan korukurssilla syntyi tällainen kaulakoru. Vaijeriin on pujotettu mattamustia 4mm:n lasihelmiä, seassa muutama hopeinen puristehelmi sekä hopeariipus, jonka voi halutessaan vaihtaa toiseen ketjuun. Mukava muutaman tunnin pujottelutyö.

Lempihuivi

Sain viikonloppuna innostuspuuskan, jonka siivittämänä viimeistelin pari odottamassa ollutta käsityötä. Tämäkin huivi on kudottu jo ainakin vuosi sitten, mutta kun nappien kiinnitys toisiinsa ei ensimmäisellä yrittämällä oikein onnistunut, siirtyi projekti keskeneräisten töiden koriin. Ja jos siihen koriin joutuu, voi hyvinkin joutua odottamaan piiiiitkän aikaa ennen kuin mitään tapahtuu. En itseasiassa ymmärrä miten ihmeessä tämä jäi niin pitkäksi aikaa unohduksiin, sillä olin tästä silloin jo aivan innoissani. Ja nyt kun huivi on valmis, ristin sen saman tien lempihuivikseni. :)

Tämä huivi on tehty Eilen Tein -blogin Tadaa-huivin ohjeella. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tarkemmasta tekoprosessista minulla ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta valmis huivi on kooltaan 55 x 90 cm eli hieman alkuperäistä pienempi. Huivi on neulottu pidennetyillä silmukoilla, jotka ovat paitsi kivoja, myös nopeita neuloa. Käytin huivissa Novitan Miami-lankaa, jossa on 50% puuvillaa ja 50% akryyliä. Materiaali sopii mielestäni tähän huiviin täydellisesti!

Tätä huivia voi käyttää vaikka millä tavalla. Paljon hyviä vinkkejä ja kuvia löytyy Eilen Tein -blogin kuvista. Itse tein huiviin kaksiväriset napit, joten niitä voi käyttää joko mustina tai keltavalkoisina fiiliksen ja muun asustuksen mukaan. Napit on tilattu Nappikauppa Punahilkasta.

Ommeltu kori farkunlahkeista

Kesällä leikkelin vanhoista farkuista shortseja. Leikatuille lahkeille piti keksiä käyttöä ja mikäpä sen tarpeellisempi kuin säilytyskori.

(Enää en siis vain virkkaa koreja, nyt jo ompelenkin niitä. Pitäisköhän keksiä vihdoin jotain uutta? :)

Naapurin saumurilla ompelin kolme pakollista saumaa, jotta kori pysyy kasassa eli sivusaumat ja pohja. Sitten rupesin vielä hifistelemään ja ompelin kaksi saumaa lisää, jotta korille syntyi pohja. Tuloksena oli ehkä kaikkein nopein käsityö ikinä. Mutta tosi tarpeellinen ja kivakin vielä.

Farkunlahjekori toimii myös saumurin silppukerääjänä. :)

Avainkaulanauha

Syksyllä töihin palatessa ajattelin, että en taida hankkia itselleni avainkaulanauhaa rinnuksille roikkumaan ja työntekoa häiritsemään. Muutaman kerran avaimet hukattuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Satuttiin kaverin kanssa sopivasti yhden illan korukurssille, jossa tarkoituksena oli valmistaa vaijerikaulakorut. Avainkaulanauha syntyikin kurssilla vähän sattumalta, mutta tarpeeseen.

Tavoitteena oli tehdä korumainen avainkaulanauha, joka sopisi lähes vaatteeseen kuin vaatteeseen. Pujottelin satunnaisessa järjestyksessä kivihelmiä ja putkilasihelmiä vaijeriin.  Noin viisi kertaa pujotettuani ja taas purettuani lähes valmiin kaulanauhan olin lopputulokseen tyytyväinen. Miten voikin olla niin vaikeaa käytännössä toteuttaa suunitelma, joka mielessä tuntuu niin selvältä? :)

Tarvikkeina tässä kaulanauhassa on 8 mm:n onyx-kivihelmiä, putkilasihelmiä, n. 1m koruvaijeria (0,45mm), avainklipsi, magneettilukko, 9 kpl kiinnityshelmiä, 6 kpl päällyshelmiä ja 3 kpl hevosenkenkiä. 

Herkullinen omenapiirakka

Viikonlopun suunnitelmiin kuului kauan odotettu urheiluviikonloppu kavereiden kanssa toisessa kaupungissa. Uusia lajeja, hotelliaamiainen, hyvä seuraa, rattoisa illanvietto... Mutta. Toisin kävi, kun viisaudenhammas rupesi oireilemaan, se piti kiireellisesti poistaa ja lääkärin tuomio oli liikuntakielto.

Kotona oli sitten hyvä syy käydä omenasadon kimppuun. Täytyi ihan tarkistaa, ettenkö vielä ole postannut tätä suosikkiomenapiirakkareseptiäni, joka hakee herkullisuudessaan ja helppoudessaan vertaistaan. Syksyisin omenapiirakkareseptejä tulee ja menee, mutta tämä kuohkea ihanuus pysyy. Piirakka on kiva tehdä lasten kanssa ja se on mieheni ehdoton suosikki. Ohje on Martta-lehdestä ja sitä kutsutaan Pula-ajan piiraspohjaksi sen ainesosien vuoksi. Piirakkaan ei mm. tule ollenkaan rasvaa. Piirakka toimii kaikilla makeilla täytteillä ja kun kaksinkertaistat sen, saat pellillisen piirakkaa. Korvaan usein puolet sokerista ruskealla ruokosokerilla, jolloin piirakkaan tulee ihana karamellisoitunut maku.

Omenapiirakka

pohja:

3 dl piimää

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

3,5 dl vehnäjauhoja

pinnalle:

omenalohkoja

kanelia

raesokeria

1. Sekoita pohjan aineet keskenään.

2. Kaada taikina voideltuun vuokaan.

3. Lado pinnalle omenaviipalee, ripottele kaneli ja raesokeri.

4. Paista uunista riippuen kiertoilmalla 175 asteessa n. 15 min.

5. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Herkullista piirakka on myös sellaisenaan.

Pimenevät illat

Ihan pienenpienen hetken jo ehdin mielessäni harmitella ihanan hellekesän päättymistä. Lähdin mukaan vallitsevaan ajatukseen inhottavan syksyn saapumisesta. Tulee kylmä. Tulee märkää. Tulee kuraa. Tulee hämärää. Tulee syysflunssa (niinkuin tulikin). Kunnes melkein seuraavana iltana iltahämärän laskeutuessa heräsin todellisuuteen. Muistin kynttilät ja kaikki ne erilaiset lyhdyt, jotka olivat varastoituna odottamassa juuri tätä hetkeä. Olin jo viime talvena suunnitellut kerääväni erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä yhteen kasaan iloiseen värien, muotojen ja tyylien sekamelskaan. Nyt oli sen hetki.

Samassa muistin, kuinka tosi paljon tykkään syksyn ensimmäisistä pimeistä illoista. Niistä on ihana nauttia sisällä kynttilänvalossa torkkupeiton alla, teetä juoden. Haaveilen jo siitä tunteesta, kun kirpeä syysilma jäädyttää nenänpään ensi kertaa ja kihelmöivän tunteen kun lämmin ilma tekee tehtävänsä sisään tullessa. Tai viimeistään sitä teetä juodessa.

Ja tänäkin vuonna jäin koukkuun kynttilöihin ja näihin pimeisiin, tunnelmallisiin iltoihin.

Muistattehan aina polttaa kynttilöitä turvallisesti, älkääkä jättäkö niitä yksi palamaan!

Projekti nukkekoti

Kesällä tuli pääsääntöisesti nautiskeltua mahtavasta kelistä, mutta jotain muutakin sentään tuli puuhailtua. Teimme tyttäreni kanssa kirpputorilta superlöydön, Lundby-nukkekodin hintaan 2,5€. Kunto tosin oli sen mukainen - tapetit repsottivat ja välioviin oli kirjoiteltu punaisella tussilla. Tämähän ei meitä haitannut, päin vastoin, juuri siksi me siitä innostuimme. Tässä tapauksessa toisen romu tosiaankin oli toisen aarre! :)

Vakaa aikomukseni oli päivittää blogiin kuvia vaihe vaiheelta kun sisäremontti etenee, mutta kuinkas kävikään. Innostuksen huumassa kaikki valmistui sellaista vauhtia, ettei siinä paljon blogitekstejä ehtinyt kirjoitella. Ennen ja jälkeen -kuvat sentään muistin ottaa, joten tässä ne nyt ovat.

Nukkekodissa tehtiin siis seuraavanlainen sisäremontti:

• Tapetit ja lattiamateriaalit revittiin pois (lukuunottamatta makuuhuoneen ruusutapettia, joka oli hyväkuntoinen)
• Siniset puolipanelit revittiin pois ja alta löytyneet valkoiset (jätskitikuista tehdyt) irrotettiin, putsattiin, maalattiin ja kiinnitettiin takaisin - osa korvattiin uusilla parempikuntoisilla
• Ovet putsattiin kynsilakanpoistoaineella
• Seinät tapetoitiin
• Joihinkin lattioihin laitettiin muovimatto, keittiöön hopeanväristä tapettia ja kylpyhuoneeseen mosaiikkilaattaa (tästä puuttuu vielä sauma-aine, kyttäilen jos joltain tutulta jäisi tilkkanen yli)
• Rappusten kylkeen liimattiin liitutaulutarraa, joten siihen voi piirrellä omia taideteoksia tai kirjoittaa viestejä

Seuraavaksi on vuorossa sisustustekstiilien ja huonekalujen tekeminen. En malta odottaa, että saan kutoa pienenpieniä mattoja, ripustaa verhoja, ommella koristetyynyjä jne. värikkäistä kangaspaloista. Tällä hetkellä huonekalut rakentuvat näppärästi legoista, pikkuhiljaa siirrytään osin pysyvämpiin ratkaisuihin.

Nopea kesämekko

Kesälomalla mummulasta löytyi kivaa lakanakangasta, jossa oli pitsi valmiina reunassa. OK- Omin käsin -kirjassa oli puolen tunnin tunikan ohje, johon lakanakangas oli kuin luotu. Nooh, eihän se puoli tuntia mihinkään riittänyt, sanoisin että aikaa meni puolitoista tuntia, mutta mukava mekko siitä syntyi. Lakanakankaan lisäksi mekkoon tarvittiin vain vinokaitalenauhaa hihansuihin ja pääntiehen. Samalla kaavalla onnistuu myös tunika, kun lyhentää vain vähän helmaa ja halutessaan voi laittaa helmaan vielä kuminauhankin.

Kiitos mummun, pikkusiskokin sai oman samanlaisen mekon, joten sisaruksilla oli helteillä vilpoisat samismekot. (Siskosten saaminen samaan kuvaan vaan oli aivan mahdoton tehtävä. Huh, hyvä kun isomman kanssa onnistui..:).

Helmirannekoru

Sain Liialta lahjaksi kauniita lasihelmiä metallisisuksella. Aikani korua suunniteltuani pujotin lasihelmet mustaan kuminauhaan ja tadaa - koru oli valmis. Melkein liian helppoa, mutta kun materiaali on kaunista, turha tuhlata sitä liialla kikkailulla. Joskus vaan yksinkertaisin on kaunein.

Baktus-huivi

Tämän kesän mukavin neuletyöni on ehdottomasti ollut tämä. Useista käsityöblogeista tuttu norjalaisen Strikkelisen Baktus-huivi, joka on helppo ja nopea tehdä ja istuu kaulaan hyvin.

Neuloin oman Baktukseni Lang Lino -pellavalangasta, joka on ihanaa; nauhamaista ja kiiltävää. Kerrassaan ylellistä. Suomenkielinen ohje huiviin löytyy esim. täältä. Omaan Baktukseeni on käytetty Lang Lino lankaa 80 g. Sen pituus on 150 cm ja leveimmältä kohdaltaan se on 26 cm. Pienempi siis kuin tuon alkuperäisen ohjeen huivi, mutta mielestäni oikein sopiva "T-paita-huivi".

Talveksi onkin jo suunniteilla samanlainen, mutta vähän isompi ja villalangasta.

PS. Kiitos Liialle poseeraamisesta! :)

Tilkkutäkki

Meillä oli kesälomareissuilla mukana viideskin perheenjäsen, kun tilkkutäkki seurasi meitä matkoilla paikasta toiseen. Se on ollut loistava makuualusta rannalla, tarpeellinen suoja auringon kuumentamassa keinussa ja korvaamaton yöunien pehmentäjä matkasängyssä.

Tilkkutäkki valmistui vuosia sitten esikoisen vauva-alustaksi. Se oli ensimmäinen tilkkutyöni ja valmistui nopeasti isoista kangaspaloista. Kestävä täkki on ommeltu Ikean paksummista kankaista ja siinä on vanuvuori. Innokkuuttani tein siitä kuitenkin noin viisi kertaa liian suuren (ja painavan), joten sitä ei suinkaan kuljetettu mukana vaunuissa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vaan on tarvinnut kulkuvälineekseen auton. Mutta nyt siihen mahtuu vauvan sijaan koko perhe!