Joululahjoja

Nyt kun on palattu arkeen lomien jälkeen, on korkea aika esitellä joululahjoja. Ja tietenkin toivottaa kaikille hyvää ja askartelujen täyttävää uutta vuotta!

Ystäviltä sain lahjaksi mm. tällaisia itsetehtyjä ihanuuksia.

Suvilta itsetehtyä mysliä.
Aivan ihana ja huipputärkeä lahja
pähkinäallergikolle

Marialta upea paperista tehty
tammenlehtiköynnös...

...ja kullatut massasta tehdyt sydämet.

                          

Virpiltä pienenpienistä helmistä tehty
kaula/rannekoru,
joka oli kuin vastaus toiveisiini.

                         

Kiitos ystävät! Saatanpa pihistää näistä ihanuuksista ideoita omiin lahjoihini ensi jouluna... :)

Pikkuruiset piparkakkutalot

Anoppi näki tällaisia ihania pikkumökkejä myyjäisissä ja pakkohan näitä oli minunkin kokeilla. Hauska ja jouluinen pikkuvieminen. Palaset on liitetty toisiinsa sokerivesikuorrutuksella. 

Tehtailin näitä naapureille ja lapsiperhetutuille. Mökkisaldo jäi vaan odotettua pienemmäksi, kun ainekset olivat niin herkullisia, että katosivat parempiin suihin. 

Kolme yötä jouluun! Jee! 

Mari *<|=o)

Virkattu neliökori

Suunnittelin ostavani joululehtiä, joiden pariin olisi ihana uppoutua iltaisin suunnittelemaan askarteluja ja jouluruokia. Vanhoja lehtipinoja selatessani löysin vuosien varrelta kertyneitä joululehtiä ison kasan ja niiden sisältö vaikutti tarpeeksi tuoreelta, joten päätin, että uusia joululehtiä ei tänä vuonna ostella. Tarvitsin lehdille kuitenkin kivan säilytyskorin, joten oli tarpeen virkata uusi kori. Taas.

Lehtikori syntyi nelikulmion mallisesta pohjasta ja sen ympäri virkatuista kahvallisista reunoista. Reuna on viimeistelty piilosilmukkakerroksella. Korissa on käytetty kolmea eriväristä kudetta; valkoista, harmaata ja harmaa-valkoraidallista. Ja kun kuvia piti ottaa tätä postausta varten, unohdin laittaa ne joululehdet sinne koriin, mutta toimiipa tuo säilytin ilman niitäkin. :)

Mukavia hetkiä kaikille joululehtien ja -kirjojen parissa - niin uusien kuin vanhojenkin!

Muovipussit piiloon

Meillä on krooninen ongelma pursuilevien muovipussien kanssa. Vaikka kuinka ollaan siirrytty kauppaostoksissa kestokasseihin, silti muovipusseja vain kertyy ja kertyy. Marin pumpulipussista ja Kerällä-kirjan ohjeesta innostuneena ratkaisin kertaheitolla ja nopeasti tämän ongelman, joten meidän keittiössä roikkuu nyt pullea pötkö, joka kätkee sisäänsä monenmonta muovipussia. Lankana käytin samaa Hanko-lankaa kuin Marikin ja ohje suoraan Kerällä-kirjasta. Eli marin pumpulipussiohje vain vähän isommalla silmukkamäärällä.

Kuvassa näkyvät myös purkit, joihin innostuin dymoilemaan tuikitärkeät tiedot niiden sisällöstä. Myslipurkissa lukee siis "mysli", muropurkissa "murot" ja purkkapurkissa "purkat". Mieheni kyllä vähän ihmetteli, miksi purkkiin pitää kirjoittaa sisältö - eikös lasipurkista näe ilmankin mitä se sisältää? Aiheellinen huomio sinänsä, mutta eipä näitä tuunausvillityksiä ja dymoiluja aina järjellä kuulukaan selittää. Tärkeintä on kiva ja visuaalisesti itseä miellyttävä idea sekä sen toteutuksesta saatu hyvä fiilis. :)

Pataleipä

Tämä pataleipäresepti on ollut suosikkini siitä lähtien, kun vuosi sitten sain sen käsiini. Nyt pataleipäreseptejä on näkynyt myös syksyn aikakauslehdissä, kuten Kotivinkissä. Leivän juju on se, että taikina tehdään jo illalla kohoamaan yön ajaksi ja aamulla taikina vain lätkäistään kuumennettuun pataan paistumaan.

Olen aina haaveillut täydellisestä, rapeakuorisesta leivästä ja tällä reseptillä se onnistuu ilman mitään kikkakonsteja.

Pataleipä

3 1/2 dlvettä

7dl vehnäjauhoja

2tl kuivahiivaa

Ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin, lisää vesi, suola ja sekoita. Taikinan kuuluu jäädä melko löysäksi ja tahmeaksi. Peitä kulho tiiviisti esim. muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön yöksi kohoamaan.

Laita kannellinen pata aamulla lämpenemään kuumaan uuniin n. 30 minuutiksi. Kääntele taikinaa jauhotetulla alustalla pari kertaan. Älä vaivaa taikinaa, vaan pyöräyttele vain ympäri pari kertaa.

Ota kuuma pata uunista ja laita taikina sen pohjalle, kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Ole varovainen, sillä pata on todella kuuma ja "poltti" meidän puiseen leipälautaan mustan rinkulan.

Anna leivän paistua n.30 minuuttia ja ota pata uunista. Ihaile kannen alta paljastuvaa täydellistä leipää ja herkuttele, kun leipä on hieman jäähtynyt.

Vinkki: leivästä voi tehdä erilaisia variaatioita korvaamalla osan vehnäjauhoista esim. graham- tai ruisjauhoilla. Taikinaan voi myös lisätä siemeniä sekoitusvaiheessa.

Lasipöytälevy ja rautalankataulu

Meillä on tumma mäntypuinen ruokailuryhmä, joka on kaivannut päivitystä jo pidemmän aikaa. Pöytälevy on ottanut paljon iskuja vastaan, etenkin lasten touhujen jäljiltä. Tumma pöydänpinta on ollut lisäksi jotenkin tunkkainen. Kun lattiakin on tuota samaa ruskean sävyä, on pöytäryhmä kaivannut valoa ja vaaleutta jossain muodossa. Vaaleiden ja värikkäiden pöytäliinojen pitäminen on osoittautunut kuitenkin melko mahdottomaksi, koska yhden ruokailukerran jälkeen liina menee sotkun takia vaihtoon tai joku kiskoo liinaa niin, että sekä liina että astiat menevät vaihtoon.

Miehen sisko suunnitteli taannoin pöydälleen lasilevyn hankintaa, mistä minäkin sitten innostuin. (Kiitos Liisa vinkistä!) Tilattiin karkaistu, valkoiseksi teipattu lasilevy pöydän pinnan suojaksi ja koristukseksi. Voikohan tätä kutsua tuunaamiseksi? No, ainakin päivittämiseksi. :) Aluksi pöytälevy häikäisi kirkkaudellaan, tuntui että se pomppasi silmille muusta sisustuksesta. Nyt kun siihen on tottunut, on lasipöytälevy osoittautunut todella käteväksi ja helpoksi mm. puhtaanapidon kannalta. Astiat (muovisetkin) näyttävät ylellisiltä ja kattaukset (arkiaamupalat) juhlavilta lasia vasten. Lisäksi pöytälevy on aivan loistava tausta blogivalokuvien ottamiselle - kaikki käsityöt näyttävät sen päällä hyvältä. :D

Pöydän päivityksen yhteydessä päivitin myös ulkovaraston tarjontaa. Sieltä muiden romujen alta löytyi lähes kymmenen vuotta sitten "Väännä rautalangasta" -kurssilla vanhaan ikkunankehykseen tekemäni taulu. Hiirenkakat lasista vain pois ja taulu sai kunniapaikan pöydän päädystä.

Mari

Köyhiä ritareita, nam!

Tämä lapsuuden ja opiskeluajan herkku oli aivan unohtunut, kunnes eräänä päivänä alkoi tehdä mieli makeaa ja nopeaa jälkkäriä. Ja jostain muistin syövereistä Köyhät ritarit sitten putkahtivat tietoisuuteen. Voi, kuinka hyviltä ne maistuivatkaan, osittain varmaankin niiden mukanaan tuomien lapsuusmuistojen vuoksi.

Köyhät ritarit

ranskanleipä

2 kananmunaa

3 dl maitoa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Riko kulhossa munien rakenne rikki  ja lisää sekaan maito ja mausteet.

Leikkaa ranskanleivästä viipaleita.

Kääntele viipaleita muna-maito-mausteseoksessa niin että ne kastuvat molemmilta puolilta.

Paista pannulla rasvassa rapean ruskeiksi.

Nauti hillon ja kermavaahdon kera!