Lasipöytälevy ja rautalankataulu

Meillä on tumma mäntypuinen ruokailuryhmä, joka on kaivannut päivitystä jo pidemmän aikaa. Pöytälevy on ottanut paljon iskuja vastaan, etenkin lasten touhujen jäljiltä. Tumma pöydänpinta on ollut lisäksi jotenkin tunkkainen. Kun lattiakin on tuota samaa ruskean sävyä, on pöytäryhmä kaivannut valoa ja vaaleutta jossain muodossa. Vaaleiden ja värikkäiden pöytäliinojen pitäminen on osoittautunut kuitenkin melko mahdottomaksi, koska yhden ruokailukerran jälkeen liina menee sotkun takia vaihtoon tai joku kiskoo liinaa niin, että sekä liina että astiat menevät vaihtoon.

Miehen sisko suunnitteli taannoin pöydälleen lasilevyn hankintaa, mistä minäkin sitten innostuin. (Kiitos Liisa vinkistä!) Tilattiin karkaistu, valkoiseksi teipattu lasilevy pöydän pinnan suojaksi ja koristukseksi. Voikohan tätä kutsua tuunaamiseksi? No, ainakin päivittämiseksi. :) Aluksi pöytälevy häikäisi kirkkaudellaan, tuntui että se pomppasi silmille muusta sisustuksesta. Nyt kun siihen on tottunut, on lasipöytälevy osoittautunut todella käteväksi ja helpoksi mm. puhtaanapidon kannalta. Astiat (muovisetkin) näyttävät ylellisiltä ja kattaukset (arkiaamupalat) juhlavilta lasia vasten. Lisäksi pöytälevy on aivan loistava tausta blogivalokuvien ottamiselle - kaikki käsityöt näyttävät sen päällä hyvältä. :D

Pöydän päivityksen yhteydessä päivitin myös ulkovaraston tarjontaa. Sieltä muiden romujen alta löytyi lähes kymmenen vuotta sitten "Väännä rautalangasta" -kurssilla vanhaan ikkunankehykseen tekemäni taulu. Hiirenkakat lasista vain pois ja taulu sai kunniapaikan pöydän päädystä.

Mari

Köyhiä ritareita, nam!

Tämä lapsuuden ja opiskeluajan herkku oli aivan unohtunut, kunnes eräänä päivänä alkoi tehdä mieli makeaa ja nopeaa jälkkäriä. Ja jostain muistin syövereistä Köyhät ritarit sitten putkahtivat tietoisuuteen. Voi, kuinka hyviltä ne maistuivatkaan, osittain varmaankin niiden mukanaan tuomien lapsuusmuistojen vuoksi.

Köyhät ritarit

ranskanleipä

2 kananmunaa

3 dl maitoa

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Riko kulhossa munien rakenne rikki  ja lisää sekaan maito ja mausteet.

Leikkaa ranskanleivästä viipaleita.

Kääntele viipaleita muna-maito-mausteseoksessa niin että ne kastuvat molemmilta puolilta.

Paista pannulla rasvassa rapean ruskeiksi.

Nauti hillon ja kermavaahdon kera!

Lasihelmikaulakoru hopeariipuksella

Viimeksi yhden illan korukurssilla syntyi tällainen kaulakoru. Vaijeriin on pujotettu mattamustia 4mm:n lasihelmiä, seassa muutama hopeinen puristehelmi sekä hopeariipus, jonka voi halutessaan vaihtaa toiseen ketjuun. Mukava muutaman tunnin pujottelutyö.

Lempihuivi

Sain viikonloppuna innostuspuuskan, jonka siivittämänä viimeistelin pari odottamassa ollutta käsityötä. Tämäkin huivi on kudottu jo ainakin vuosi sitten, mutta kun nappien kiinnitys toisiinsa ei ensimmäisellä yrittämällä oikein onnistunut, siirtyi projekti keskeneräisten töiden koriin. Ja jos siihen koriin joutuu, voi hyvinkin joutua odottamaan piiiiitkän aikaa ennen kuin mitään tapahtuu. En itseasiassa ymmärrä miten ihmeessä tämä jäi niin pitkäksi aikaa unohduksiin, sillä olin tästä silloin jo aivan innoissani. Ja nyt kun huivi on valmis, ristin sen saman tien lempihuivikseni. :)

Tämä huivi on tehty Eilen Tein -blogin Tadaa-huivin ohjeella. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Tarkemmasta tekoprosessista minulla ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta valmis huivi on kooltaan 55 x 90 cm eli hieman alkuperäistä pienempi. Huivi on neulottu pidennetyillä silmukoilla, jotka ovat paitsi kivoja, myös nopeita neuloa. Käytin huivissa Novitan Miami-lankaa, jossa on 50% puuvillaa ja 50% akryyliä. Materiaali sopii mielestäni tähän huiviin täydellisesti!

Tätä huivia voi käyttää vaikka millä tavalla. Paljon hyviä vinkkejä ja kuvia löytyy Eilen Tein -blogin kuvista. Itse tein huiviin kaksiväriset napit, joten niitä voi käyttää joko mustina tai keltavalkoisina fiiliksen ja muun asustuksen mukaan. Napit on tilattu Nappikauppa Punahilkasta.

Ommeltu kori farkunlahkeista

Kesällä leikkelin vanhoista farkuista shortseja. Leikatuille lahkeille piti keksiä käyttöä ja mikäpä sen tarpeellisempi kuin säilytyskori.

(Enää en siis vain virkkaa koreja, nyt jo ompelenkin niitä. Pitäisköhän keksiä vihdoin jotain uutta? :)

Naapurin saumurilla ompelin kolme pakollista saumaa, jotta kori pysyy kasassa eli sivusaumat ja pohja. Sitten rupesin vielä hifistelemään ja ompelin kaksi saumaa lisää, jotta korille syntyi pohja. Tuloksena oli ehkä kaikkein nopein käsityö ikinä. Mutta tosi tarpeellinen ja kivakin vielä.

Farkunlahjekori toimii myös saumurin silppukerääjänä. :)

Avainkaulanauha

Syksyllä töihin palatessa ajattelin, että en taida hankkia itselleni avainkaulanauhaa rinnuksille roikkumaan ja työntekoa häiritsemään. Muutaman kerran avaimet hukattuani tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Satuttiin kaverin kanssa sopivasti yhden illan korukurssille, jossa tarkoituksena oli valmistaa vaijerikaulakorut. Avainkaulanauha syntyikin kurssilla vähän sattumalta, mutta tarpeeseen.

Tavoitteena oli tehdä korumainen avainkaulanauha, joka sopisi lähes vaatteeseen kuin vaatteeseen. Pujottelin satunnaisessa järjestyksessä kivihelmiä ja putkilasihelmiä vaijeriin.  Noin viisi kertaa pujotettuani ja taas purettuani lähes valmiin kaulanauhan olin lopputulokseen tyytyväinen. Miten voikin olla niin vaikeaa käytännössä toteuttaa suunitelma, joka mielessä tuntuu niin selvältä? :)

Tarvikkeina tässä kaulanauhassa on 8 mm:n onyx-kivihelmiä, putkilasihelmiä, n. 1m koruvaijeria (0,45mm), avainklipsi, magneettilukko, 9 kpl kiinnityshelmiä, 6 kpl päällyshelmiä ja 3 kpl hevosenkenkiä. 

Herkullinen omenapiirakka

Viikonlopun suunnitelmiin kuului kauan odotettu urheiluviikonloppu kavereiden kanssa toisessa kaupungissa. Uusia lajeja, hotelliaamiainen, hyvä seuraa, rattoisa illanvietto... Mutta. Toisin kävi, kun viisaudenhammas rupesi oireilemaan, se piti kiireellisesti poistaa ja lääkärin tuomio oli liikuntakielto.

Kotona oli sitten hyvä syy käydä omenasadon kimppuun. Täytyi ihan tarkistaa, ettenkö vielä ole postannut tätä suosikkiomenapiirakkareseptiäni, joka hakee herkullisuudessaan ja helppoudessaan vertaistaan. Syksyisin omenapiirakkareseptejä tulee ja menee, mutta tämä kuohkea ihanuus pysyy. Piirakka on kiva tehdä lasten kanssa ja se on mieheni ehdoton suosikki. Ohje on Martta-lehdestä ja sitä kutsutaan Pula-ajan piiraspohjaksi sen ainesosien vuoksi. Piirakkaan ei mm. tule ollenkaan rasvaa. Piirakka toimii kaikilla makeilla täytteillä ja kun kaksinkertaistat sen, saat pellillisen piirakkaa. Korvaan usein puolet sokerista ruskealla ruokosokerilla, jolloin piirakkaan tulee ihana karamellisoitunut maku.

Omenapiirakka

pohja:

3 dl piimää

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

3,5 dl vehnäjauhoja

pinnalle:

omenalohkoja

kanelia

raesokeria

1. Sekoita pohjan aineet keskenään.

2. Kaada taikina voideltuun vuokaan.

3. Lado pinnalle omenaviipalee, ripottele kaneli ja raesokeri.

4. Paista uunista riippuen kiertoilmalla 175 asteessa n. 15 min.

5. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Herkullista piirakka on myös sellaisenaan.