Herkullinen kasvissosekeitto

Meidän perheessä on viime aikoina tykästytty kasvissosekeittoihin. Aiemmin luulin, että ne ovat vaikeatekoisia (höpsistä), vaativat pitkän valmistusajan (aivan kukkua), maistuvat puisevalta (ei mitään todellisuuspohjaa), eivätkä ainakaan maistu lapsille (nooh, pienempi vielä totuttelee lähinnä koostumukseen, kun nuo soseet ovat jo taakse jäänyttä elämää).

Lempparikeittoni on tämä bataatti-porkkana-peruna-sipulisosekeitto, johon tulee basilikaa ja päälle maun mukaan feta- tai raejuustoa. Makeahko keitto ja suolainen juusto on aivan verraton yhdistelmä - ja kauniskin. Tämä keitto sopii värityksensä puolesta erityisen hyvin pääsiäisaikaan. Kasvissosekeitot ovat siitä mukavia, että joukkoon voi heittää melkein minkä vaan juureksen tai juustonjämän ja harvoin keitosta saa pahan makuista. Ja lähes aina keittiöstä löytyy tarpeet keittoon. Keittoa voi tuunata myös krutongeilla tai siemenillä.

Tämän keiton ohjeen määrät ja sisältö ovat hyvin suuntaa-antavia ja sitä voi muokata oman maun mukaan. Keitolla ruokkii neljä aikuista ja muutaman lapsenkin.

Herkullinen kasvissosekeitto

1 bataatti

5 perunaa

3 porkkanaa

3 sipulia

tomaatti

1/2-1 pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa

3 kasvisliemikuutiota

suolaa, pippuria

tuoretta basilikaa

päälle: fetajuustoa, basilikaa

1. Kuori ja pilko juurekset ja sipulit ja laita kaikki kasvikset kattilaan (5 litran kattila on hyvä, niin keitto ei ainakaan tule yli).

2. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät ja lisää kasvisliemikuutiot.

3. Keitä kasviksia niin, että ne ovat pehmenneet.

4. Lisää mausteet ja paloiteltu sulatejuusto.

5. Kun sulatejuusto on sulanut, lisää tuore basilika ja soseuta keitto sauvasekoittimella.

6. Annostele keitto lautasille ja lisää fetajuusto muruina keiton pinnalle.

7. Nauti mausta ja ihastele, kuinka kauniin keiton sait aikaiseksi! :)

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Virkkurin raitakori ontelokuteesta

Buukattiin ihanasta Pitsi- ja Palmikko -liikkeestä seurueelleemme opastus korien virkkaamiseen ja samassa paketissa mukana tulivat kuteet ja koukut. Kätevää! Olin lainannut jo aiemmin kirjastosta Molla Millsin Virkkuri -kirjan ja halusin virkata kirjassa olevan raitakorin, mutta kuvallisesta ohjeesta huolimatta olin aivan kuutamolla ohjeen kanssa. Niinpä kirja kainalossa marssin kori-iltaan, jossa Pitsi- ja Palmikon Anu ja Laura opastivat tekemään korista juuri oikeanlaisen. Kiitos hyvästä opastuksesta, ilman teidän apuanne en olisi selvinnyt! :)

Ilta oli muutenkin tosi mukava, nautittiin leppoisasta meiningistä, hyvästä seurasta ja tuomistamme herkuista. Erityisen iloinen olin, kun pystyin esittämään mieltäni vaivaamaan jääneitä kysymyksiä virkkaamisesta (joita en oikein osannut edes sanoittaa :) ja sain niihin selkeitä vastauksia ja ohjausta kädestä pitäen. Mukana oli myös Vaalean Vihreää, joka tuossa taannoin muistuttelikin minua tästä postauksesta. ;)

Virkkurin ohjeen mukainen raitakori on tosi kiva tehdä, kun kaksivärisyys tuo virkkaamiseen vähän haastetta ja koriin raikasta ilmettä. Korista tulee mahtavan jämäkkä, kun laidoissa kulkee koko ajan kaksi kudetta. Tuo kuvassa oleva iso kori on Virkkuri-kirjan ohjeen mukaan tehty ja pienen korin suunnittelin itse isoa koria mukaillen. Siinä on kolme kiinteää silmukkaa aina yhtä väriä ja silmukoita yhdellä rivillä 29. Kori on virkattu spiraalina ja kerroksia korin laidassa on yhdeksän.

Virkkuri-kirjan innoittamana tein koreihin oman "tuotemerkkini". Ostin kangaskaupasta puuvillanauhaa, johon tein leimasimella tekstin. Sillä samalla, millä leimailin paketteja täällä. Sitten ompelin tuotemerkin muutamalla pistolla korien yläreunaan kiinni. Merkit tuovat koreihin jotenkin viimeistellyn vaikutelman. Eli jatkossa käsityö voi olla vaikka kuinka epäonnistunut, kun tuotemerkki viimeistelee tuotoksen kuitenkin siistiksi. :D

PS. Pitsin ja Palmikon Anulla ja Lauralla on myös blogi. Käykäähän kurkkaamassa.

Mari

Neulottu käsikoru

Onpa kiva olla taas pitkästä aikaa koukussa!

Viime kuukaudet olen tainnut olla koukussa lähinnä työntekoon ja muu tekeminen on jäänyt vähemmälle. Joulun alla suunnitellut ja aloitetut näpertelyt jäivät suurin osa puolitiehen ja osa ei edennyt suunnitteluvaihetta pidemmälle. Täytyy varmaan ajatella positiivisesti niin, että ensi jouluksi on ainakin kasakaupalla ideoita ja aloitettuja projekteja!

Mutta nyt jäin jälleen koukkuun, kun kaivoin esiin yhden vanhoista projekteistani. Näin nimittäin taannoin Eilen tein -blogissa hauskan neulotun palmikko-käsikorun ja halusin samanlaisen myös itselleni. Teinkin yhden koeversion, mutta siitä tuli lankavalintani vuoksi liian pullea ja jäi käyttämättä. Sen jälkeen asia unohtui, mutta nyt otin työn jälleen puikoille.

Alkuperäisessä ohjeessa koru tehdään kolmesta neuleputkesta, jotka letitetään. Ensimmäisen version tein ohjeen mukaan, mutta sitten päätin yrittää toista lähestymistapaa, jossa tein vain yhden pitkän putken ja kieputin sen ranteen ympärille. Tämän korun voi tehdä vaikka mistä langasta, mutta ainakin tässä korussa käyttämäni Novitan Miami-lanka sopi oikein hyvin tähän.

Tässä ohje, ainakin suurinpiirtein:

Luo 6 silmukkaa sukkapuikolle (tässä käytin nro 3). 

Neulo ensin 1 krs kaikki silmukat oikein. 

Sen jälkeen älä käännä puikkoa, vaan liu'uta silmukat takaisin saman puikon alkuun ja aloita neulominen samasta päästä uudestaan. Langan tulee kiertää takakautta puikon alkuun. Toista tätä loppuun asti, neuloen pelkkiä oikeita silmukoita.

Vinkki: Jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka kannattaa kiristää todella tiukkaan, jotta putken kääntöpuolesta tulee mahdollisimman siisti.

Itse tein kolme kertaa ranteen ympäri kiertävään koruun 61cm pitkän putken. 

Päätä silmukat ja ompele putken päät yhteen.

Kun putki on ommeltu lenkiksi, kieputa se ranteesi ympärille. 

Merkitse nuppineuloilla ne risteyskohdat, jotka haluat kiinnittää yhteen. Kiinnityskohtia kannattaa ola muutama, jotta koru pysyy hyvin kasassa.

Tee lopuksi nuppineulojen kohtiin aina yksi pisto käyttämälläsi langalla. Pistokohtaan voi jäädä näkyviin pieni kuoppa, mutta käytössä sitä ei huomaa.

Koska tämän tekeminen oli superhauskaa ja korusta tuli tosi kiva, tein heti perään toisen. Lisäksi suunnittelen jo tekeväni näitä kaikenvärisiä ja -kokoisia yhdessä ja erikseen käytettäväksi. Alemmassa kuvassa näkyvään violettiin koruun tein lyhyemmän neuleputken ja kieputin sen vain kaksi kertaa ranteen ympärille. Lankana tässä oli Allhemp 6 -hamppulanka, joka karkeutensa ansiosta sopii kivasti tähän koruun. Putken taustasta en saanut tehtyä ihan yhtä siistiä kuin toiseen koruun, jonka epäilen johtuvan osin karkeasta rakenteesta (vaikkakin suurimmalta osin tekijän harjoituksen puutteesta).

Kuvassa näkyy myös ihan ensimmäinen versioni korusta, joka on tehty kolme putkea palmikoimalla. Tein korun kolminkertaisella bambulangalla, mutta siitä tuli minun makuuni liian pullea.

Helppo helmineule tuubihuivi

Vaikka talvi taitaa olla auttamattomasti ohi, esittelen tässä silti tämänhetkisen lempparituubini, jonka postaus jäi jotenkin unholaan, kun kevät tuli niin nopeasti. Neuloin tuubin jännittäessäni olympialaisten naisten ja miesten sprinttejä. Sormille piti tuossa jännityksessä keksiä jotain tekemistä ja isoilla puikoilla kaksinkertaisella langalla nopeasti tehtävä neule tuntui hyvältä valinnalta.

Ostin langan olympialaisten aikaan heräteostoksena luotettavasta lankakaupastani (Lidl:istä :D). Lanka oli yllättävän pehmeää ja hyvältä tuntuvaa ja sisälsi muistaakseni 100 % aitoja kuituja, mm. villaa ja mohairia. Heitin vyötteen saman tien roskiin ja sinne menivät myös tarkemmat tiedot. Langasta syntyi pehmeä ja lämmin tuubihuivi, joka sopii niin omaan kuin mieheni kaulaan ja näyttää vieläpä hyvältä molemmilla. Nyt sitten vaan taistellaan pitovuoroista! :)

Tarvikkeet:

• Lankaa (suositus nro 6-7 puikot) 200 g
• Nro 12 puikot 

Ohje:

• Neulo tuubihuivi kaksinkertaisella langalla. 
• Luo 20 silmukkaa.
• Aloita helmineule: 1 o, 1 n ja seuraavalla kerroksella oikean päälle nurja silmukka ja päinvastoin. Jatka kunnes huivi on sopivan pituinen. Oma huivini on 120 cm.
• Päättele neule ja ompele lyhyet päät yhteen.

Käpykaulakoru

Tammikuun lopun Kotivinkissä (2/2014) oli Mollie makes-askartelupalstalla huopakäpyjen ohje, joka löytyy alunperin kanadalaisen Amber Gameiron Salttree -blogista, mistä löytyy kaikkea muutakin ihanaa ja kekseliästä askarreltavaa. Käpyjen ohje löytyy myös suomenkielisenä Kotivinkin sivuilta eli täältä.

Kun kuukausia kadoksissa ollut kuumaliimapistoolini löytyi askartelulaatikon pohjalta (käsittämätön paikka, kuka sen oli sinne laittanut? :), päätin minäkin tehdä oman pikku käpysen.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin materiaaleina puumunaa (halkaisija n. 5 cm) ja hopeista tekonahkaa. Kävyn päähän tein lenkin, johon pujotin hopeoitua kaulaketjua.

Kiva lopputulos, tykkään kovasti. Ensi kerralla kun vielä muistan, että kuumaliima on tosi kuumaa, niin selviän ilman sormenpääpalovammoja. Mutta tiedättehän, että kun innostuu, niin moni asia unohtuu... :)

Neulottu istuintyyny ontelokuteesta

Huh, nyt on palattu lomilta rentoutuneena ja kaikenlaista on tullut väkerrettyä, vaikka täällä blogissa on ollutkin hiljaista. Kun ei ole ehtinyt kuvaamaan, niin päivityksetkin ovat jääneet tekemättä. Mutta tässä tulee ikuisuustekeleeni. Ensimmäisestä palleroisesta tulikin jo aiemmin esittelemäni kori, mutta tämä valmistui ihan loppuun saakka istuintyynyksi, palliksi, rahiksi tai miksi palleroiseksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. :)

Tämä istuintyyny on tehty (melkein) Jonna Hietalan Kerällä-kirjan mukaan. Kirjaa hehkutin jo aiemmin ainakin täällä. Istuimen neuletyön saatoin valmiiksi syksyllä (vai oliko se jo kesällä??). Sen kokoonkurominen vaati kuitenkin muutaman kuukauden ja täyttäminen toisen mokoman siihen päälle. Nyt tiedän, että pallia EI kannata täyttää siten, että kaataa 1cm x 1cm superlonpalat, styroksipallot ja vanupallot kankaan päälle lattialle ja yrittää sitten muodostaa sekasotkusta pallomaista pussia, jonka yrittää tunkea pallin sisälle. Ei myöskään kannata ottaa apuriksi 1,5-vuotiasta uteliasta taaperoa eikä kaikesta kiinnostunutta 5-vuotiasta. Ehkäpä ensin kannattaisi ommella pussi, johon täyte tulee ja laittaa se neulotun pallin sisälle. Mutta mistä voi tietää, kuinka iso pussista pitää tehdä ja kuinka paljon täytettä laittaa, kun rahi vaan venyy venymistään? ;)

Piiitkän prosessin lopputulos on kuitenkin kiva ja monikäyttöinen rahi, joka muuten on neulottu - yllätys, yllätys- Esteri-ontelokuteesta toisin kuin kirjan ohjeessa. Rahilla on mukava lepuuttaa jalkoja, mutta erityisen kiva siinä on lasten istua ja katsella telkkaria, joten sisarrauhan säilyttämiseksi täytynee neuloa toinenkin samanlainen. Mutta sitä ennen pitää keksiä joku parempi keino täyttää rahi. ;D