Neulottu istuintyyny ontelokuteesta

Huh, nyt on palattu lomilta rentoutuneena ja kaikenlaista on tullut väkerrettyä, vaikka täällä blogissa on ollutkin hiljaista. Kun ei ole ehtinyt kuvaamaan, niin päivityksetkin ovat jääneet tekemättä. Mutta tässä tulee ikuisuustekeleeni. Ensimmäisestä palleroisesta tulikin jo aiemmin esittelemäni kori, mutta tämä valmistui ihan loppuun saakka istuintyynyksi, palliksi, rahiksi tai miksi palleroiseksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. :)

Tämä istuintyyny on tehty (melkein) Jonna Hietalan Kerällä-kirjan mukaan. Kirjaa hehkutin jo aiemmin ainakin täällä. Istuimen neuletyön saatoin valmiiksi syksyllä (vai oliko se jo kesällä??). Sen kokoonkurominen vaati kuitenkin muutaman kuukauden ja täyttäminen toisen mokoman siihen päälle. Nyt tiedän, että pallia EI kannata täyttää siten, että kaataa 1cm x 1cm superlonpalat, styroksipallot ja vanupallot kankaan päälle lattialle ja yrittää sitten muodostaa sekasotkusta pallomaista pussia, jonka yrittää tunkea pallin sisälle. Ei myöskään kannata ottaa apuriksi 1,5-vuotiasta uteliasta taaperoa eikä kaikesta kiinnostunutta 5-vuotiasta. Ehkäpä ensin kannattaisi ommella pussi, johon täyte tulee ja laittaa se neulotun pallin sisälle. Mutta mistä voi tietää, kuinka iso pussista pitää tehdä ja kuinka paljon täytettä laittaa, kun rahi vaan venyy venymistään? ;)

Piiitkän prosessin lopputulos on kuitenkin kiva ja monikäyttöinen rahi, joka muuten on neulottu - yllätys, yllätys- Esteri-ontelokuteesta toisin kuin kirjan ohjeessa. Rahilla on mukava lepuuttaa jalkoja, mutta erityisen kiva siinä on lasten istua ja katsella telkkaria, joten sisarrauhan säilyttämiseksi täytynee neuloa toinenkin samanlainen. Mutta sitä ennen pitää keksiä joku parempi keino täyttää rahi. ;D