Apua, nyt mä olen niiiin koukussa! Kaikki lähti siitä, kun Mari hommasi viime syksynä itselleen Dymon. Siitä lähtien olen vähän kateellisena katsellut vaan vierestä mitä kaikkea kivaa sillä saa aikaan. Koko ajan olen miettinyt, pitäisiköhän munkin hankkia... Kunnes viime viikolla kaupassa kuljin Dymo-hyllyn ohi, enkä enää päässytkään ohi ostamatta sitä. Niin, että nyt mullakin on oma Dymo ja se on to-del-la kou-kut-ta-va. Siis oikeasti, en voinut kuvitellakaan minkälaista mielihyvää voi saada siitä, kun naksuttelee Dymolla perheenjäsenten nimet pyyhekoukkuihin. Tai ylipäätään siitä, kun kulkee Dymo kädessä pitkin taloa ja etsii kuumeisesti jotain dymottavaa. Ja niitähän löytyy. Laitoinkin tuonne otsikkoon "osa 1", sillä dymo-juttuja on varmasti tiedossa vielä paljon lisää meiltä molemmilta. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti